1.5.17

Lintsivappu


Siinä missä eilen ei huvittanut liiemmin liikkua kotoa pois vesi- ja räntäsateiden takia päästiin tänään nauttimaan kunnon vappusäästä. Isoveikka vietti pari edellistä päivää isovanhemmillaan - toisen papalla ja toisen mummilla, joten akkuja on latailtu sen verran mitä pienempi veljeksistä on antanut. Mies ehdottikin yllättäen tämän päivän ohjelmaksi joko Korkeasaarta tai Linnanmäkeä, josta meidän käyntikohteeksi valikoitui Lintsi.

Kolmeveelle huvipuistokäynti olikin ensimmäinen laatuaan. Alueen portilla jokainen sisääntulija pääsi turvatarkastukseen mikä nostatti vähän niskavilloja pystyyn, mutta mikä lienee tässä maailmantilassa ihan fiksua. Meillä kasseja vaan oli keskivertoa enemmän kiitos hoitolaukun, eväskassin ja pussin, jossa oli yksinomaan Tula... No, sisään kuitenkin päästiin, vaikka jono varmasti kasvoi hiukan meidän takana.

Tammikuun neuvolassa pikkujätkän pituus oli jo lähemmäs 103cm ja lisää on varmasti tullut mikä mahdollisti pääsyn vaikka mihin laitteisiin eli rannekekin piti hankkia, vaikka Linnanmäeltä löytyykin ilmaisia härveleitä juurikin perheen pienimmille. Meidän tyypin lempparit eivät kuitenkaan lukeutuneet näihin. Arvottiin myös miehen kanssa kumpi meistä menee pojan mukaan hyörimään ja päädyttiin siihen, että Pitkäletti pääsee osaksi hauskuutta - mulla tulee huono olo jo keinussa, eikä isoveljen tarvitsisi tällöin odottaa mikäli vauvalle iskee nälkä. Valinta osui muutenkin nappiin, sillä meikäläinen sai myös kunnon naurut, kun näki meidän suht pitkän iskän tunkeutuvan esimerkiksi pienen helikopterin kyytiin. Moniin laitteisiin poika tosin meni yksinään.

Käynti oli ikään kuin testikerta kannattaako 3-vuotiaan kanssa lähteä huvipuiston hauskuutuksiin. Toki kannattaa, mutta uskallan väittää, että meidän pikkumies saa lähes yhtä paljon huvia esimerkiksi sisäleikkipuistossa, jossa käynti maksaa aika paljon vähemmän. Lintsilläkin suosikeiksi valikoitui oikeastaan vain muutama laite, joissa poika olisi voinut pyöriä koko päivän (kaikki mihin liittyi autot oli jostain syystä tosi jees...). Osa sopivista jäikin tämän takia vielä testaamatta, sillä kahden jälkeen, päälle kolmen tunnin touhuamisen jälkeen oli aivan pakko lähteä kotiin, sillä hauskuudesta huolimatta homma vaihtui kyyneliin päikkärien tarpeen takia. Jätkä sammuikin smoothie suussa heti autoon päästyään. Pikkuveikkakin nukkui huvipuistohälinän keskellä rattaissa ennätysunet ja kotiparkkikseltä eteenpäin kieseissä lepäsikin isompi jatkaen torkkujaan vielä kotona. Seuraavalla kerralla täytyy sumplia ajoituksen kanssa, joskin juuri porttien auettua alueella oli vielä ihanan väljää iltapäivään verrattuna.

Seuraavaksi huvipuistokohteeksi meillä valikoituu varmasti Tykkimäki meikäläisen lapsuuden kotiseuduilla (siellä onkin tullut pyörittyä pentuna) ja silloin onkin sitten mun vuoro ottaa ranneke ja päästä nostalgioimaan tuttuihin ja uusiin laitteisiin toivottavasti oksentamatta... Tykkärissä onkin hieman mukavampi liikkua rattaidenkin kanssa. Uskon kuitenkin, ettei tämä jäänyt meidän ainoaksi Lintsi-päiväksi, vaikka iskä julistikin uhmiksen kanssa hyörittyään, että tämä oli eka ja vika kerta. Lohdutin kuitenkin toteamalla, ettei meidän lapsi ollut ainoa, jonka suusta kuului välillä parkua ja "MÄ HALUAN TONNE!" -huutoa...

Minkä ikäisenä teidän lapset ovat päässeet ekaa kertaa kunnolla huvipuistoon hyörimään ja mikä on ollut käyntikohde? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti