27.3.17

Pitäkää pottunne


...vielä tovi. Käytiin viime tiistaina uudessa neuvolassa. Pikkuveikka oli kasvanut kuussa puolisen kiloa ja pituutta oli tullut vähän päälle sentti. Poika sen kuin pyöristyy ja posket kasvaa, vaikka kasvu onkin vähän rauhoittunut ihan ekoihin kuukausiin verrattuna. Mä olen edelleen muutosta (ja klo 4 alkaneista aamuista) niin sekaisin, etten ollut sen kummemmin miettinyt neuvolakäyntiä tai sen sisältöä, vaan painelin paikalle hiki päässä esikoinen mukana.

"Oletko sä ajatellut täysimettää puolivuotiaaksi? Suosittelen, kun lapsi kasvaa noin hyvin!" totesi terkkari ja mä olin silmät suurina. Häh? No tuota, en mä ole ajatellut oikein mitään. Kunhan herään aamulla ja odotan koska pääsee nukkumaan (okei, vähän kärjistettyä). Joka toinen päivä uhkaan antaa bataattia heti ensi viikonloppuna ja joka toinen mietin haikeudella, että pitääkö tuolle pikkuihmiselle lähikuukausina oikeasti alkaa antamaan jotain kiinteää syötävää.

Neuvolatädin kanta kuitenkin yllätti mut, sillä joka tuutista kuulee terveydenhoitajista, jotka vetoavat uusiin suosituksiin, joita ei koskaan ole annettu ja kumoavat ihanteena pidetyn kuuden kuukauden täysimetyksen (kuten teki meidän edellinen terkka Lahden päässä). Siispä mä olin enemmän kuin onnessani kuullessani tämän suusta lapsen valmiuksista (eli että lapsi mm. osaa istua kevyesti tuettuna ja kykenee viemään kädellä ruokaa suuhunsa) sun muista joista olin aiemmin omatoimisesti lukenut ja jotka moni tuntuu sivuuttavan täysin.

No, miten tässä sitten aiotaan toimia? En oikein tiedä. Mun päässäni maali on jo saavutettu - 4kk täysimetystä. Vau. En olisi raskausaikana uskonut, että tähän päästään. Tästä eteenpäin mennään päivä kerrallaan ja katsellaan miten pieni kehittyy sekä missä vaiheessa ruoka alkaa tätä kiinnostamaan. Pienen lakkoilun jälkeen imetyskin on alkanut taas sujumaan, joten sillä saralla ei ole huolta. Helpollahan tässä vielä pääsee, kun nälkä selätetään pelkällä maidolla ilman sen kummempia valmisteluita, keittelyitä tai suurempaa sotkua.

Ruuan laadun suhteen tullaan varmaan menemään sekä soseilla että sormiruualla kun aika joskus koittaa. Uskon kummankin tavan olevan ihan toimivia sapuskaan tutustuttaessa. Tälläkään kierroksella meillä ei tulla turvautumaan kaupan purkkiruokatarjontaan kuin reissussa tai silloin tällöin (paitsi ehkä mangososeen osalta).

Äidin iso pieni. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti