26.1.17

Imetysvaatteet - kakkosvaiheen mammakuteet


Koko raskausajan sitä odotti, että mahtuu omiin vaatteisiinsa. No, toki ne istuivat vauvan synnyttyä, mutta vastaan tuli toinen pulma. Aikamoinen shokki olikin, kun tajusi, ettei vanhoissa kuteissa oikein imetetä. Ei ainakaan mitenkään kätevästi. Kun on ennen suosinut lähes pelkästään umpinaisia kollari- ja villapaitoja näytti kaappi aika lohduttomalta vauvan ruokinnan kannalta.

Entistä lohduttomampi fiilis tuli, kun lähdin etsimään imetysvaatteita. Täkäläinen tarjonta tuntui huonolta, omaa kokoa ei meinannut löytyä millään, eikä ainakaan oman näköisiä vaatekappaleita. Nettiselailun jälkeen törmäsin onneksi Mammas.fi -kauppaan, jonka monipuolinen valikoima toi hymyn huulille. Erityisesti mekkojen ja tunikoiden osalta valinnanvaraa tuntui olevan paljon moneen muuhun mestaan verrattuna.

Minkälainen sitten on hyvä imetysvaate? Mielestäni ensisijaista on käytännöllisyys - se, että tissivarustuksen saa lapsen tarjolle nopeasti ja kätevästi ilman turhan vilauttamisen pelkoa. Vartalotyypistä riippuen erilaiset ja eri malliset ratkaisut toimivat varmasti joillain toisia paremmin. Toisena tulee ehdottomasti mukavuus - vaatteen täytyy tuntua hyvältä päällä. Lisäksi kuteiden täytyy istua omaan makuun ja tyyliin. Vaikka jonkun mielestä imetysaika saattaa pitkällä tähtäimellä olla lyhyt (tapauksesta riippuen), on mulle ainakin tärkeää tuntea näyttävänsä omalle itselleen. Plussaa on myös se, ettei vaate huuda heti ensitapaamisella olevansa äitiyskamaa, vaan että esimerkiksi mekkoja voi käyttää myös imetyksen loppumisen jälkeen.

Omat lempparini Mammas.fi:n valikoimasta ovat ehdottomasti Mamaliciouksen Aina Lia- ja Cozy-mekot, joita onkin tullut pidettyä ahkerasti.

*yhteistyö, mekot saatu

25.1.17

3v & 2kk


Iso J täytti tammikuun alussa kolme ja pikku J muutama päivä sitten kaksi kuukautta. Eilen oli vuorossa molempien neuvolakäynnit ja täytyy sanoa, että on mulla hienoja muksuja. Esikoinen teki kaikki neuvolatädin antamat tehtävät ilman ujostelua tai vaihtoehtoisesti uhmaa (huh, iso kivi vierähti tämän äidin sydämeltä!) saaden kehuja hyvästä puheestaan ja jutuistaan sekä yhteistyökykyisyydestään (mies naurahti kun luin tämän neuvolakortista). Meikäläinen katseli silmät pyöreinä kun poika mittojen ottamisen jälkeen nappasi vaatteet ja puki kaikki itse päälle. Ei sillä, kyllä mä tiedän että tämä osaa, mutta tällä kertaa löytyi se tahtokin mukaan! Pituutta jätkällä oli muutamaa senttiä päälle metri.

Pienempi mieskin oli ottanut kasvuspurtin, kun painoa oli tullut kuussa 1,2kg ja pituutta 4cm. Ei ihme, että monet vaatteet ovatkin jääneet pieniksi. Suun kautta otettavaa rotarokotetta tyyppi olisi syönyt enemmänkin kuin tarjolla oli. Tämänkin kohdalla kaikki oli kunnossa ja terkka sai sellaisia hymyjä että.

Siinä neuvolahuoneessa istuessa tuli taas mieleen kuinka nopeasti lapset kasvavat. Vaikka sen tietää ja vaikka sitä hokisi kuinka ei kohta enää meinaa muistaakkaan millaisia pienet ovat olleet kuukausi tai vuosi sitten. Haikeaksi vetää, vaikka arkeen mahtuu niitäkin päiviä, kun toivoisi jätkien jo kolkuttavan armeijan ovia, että itse saisi nukkua yönsä tai syödä ruokansa rauhassa.

22.1.17

Syötkö sinä vessassa?


Julki-imetys. Apua. Eihän siitä ole kuullut kuin pelkkää negatiivista. Aina tulee joku kommentoimaan ja käskee siirtymään muualle. Sellainen kuva mulla oli julkisella paikalla imettämisestä raskaana ollessani - luonnollista, mutta silti koko ajan olisit arvostelevan silmän alla.

Päätin kuitenkin jo hyvissä ajoin, etten tule syöttämään lastani esimerkiksi vessassa siksi, että joku saattaisi moisesta häiriintyä. Päätös vain vahvistui pojan syntymän jälkeen ja tämän tissitakiaisluonteen tultua esiin, vaikka samalla myönnänkin, että meidän liikkuminen ihmisten ilmoilla on vähentynyt aikaisemmasta juurikin imetyksen tiheyden takia. Nyt kun poika on parisen kuukautta olen pitäytynyt päätöksessäni. Kun lapselle iski nälkä kauppareissulla suuntasin kahvilaan, jotta saisin itse syödä samalla. Perhekerhossa istuin lattialla yrittäen rakentaa samalla pikkulegoista esikoisen kanssa pikkuveljen ollessa rinnassa kiinni. Arvostan, jos imetykselle on esimerkiksi kauppakeskuksessa varattu erillinen paikka, mutta mikäli se tarkoittaa pissalta haisevaa yhdistettyä invavessaa/lastenhoitohuonetta jätän väliin. Vauva ruokitaan, kun nälkä yllättää niin, että äidilläkin mukava olla.

Julki-imetystä kohdallamme helpottaa se, että pikkutyyppi ei toistaiseksi ole esittänyt rintaraivoajan piirteitä, meikäläisen tissivarustus on sen verran minimaalinen, ettei paljon pysty vauvan takaa heruttelemaan ja että käytössä on imetykseen suunniteltuja kuteita aina kun poistun kotoa ja monesti sielläkin.

Lauantaisen Helsingin reissun aikana poika tuli syötettyä niin Harakanpesässä vaatteita katsellessa (iso kiitos myyjälle joka olisi päästänyt meidät myös takahuoneeseen), vuokra-asuntoa katsellessa, autossa kuin kauppakeskus Ristikon lastenhoitohuoneessa, jossa esikoinen pääsi samalla leikkimään menettämättä hermojaan odottamaan joutuessaan.

Toivoisinkin, että ilmiannatte alle oman alueenne parhaat imetyspaikat oli kyseessä sitten huikea lastenhoitohuone tai esimerkiksi kahvila, joka on jollain tavalla osoittanut imetysmyönteisyyttä! Mikäli mestoja tulee reilummin voisin vaikka koota niistä oman postauksensa.

18.1.17

Mä lähden Stadiin... Tai Vantaalle


Kello lähestyy ilta kuutta. Isoveikka hyppii seinille, vauva tankkaa yötä varten. Äiti kaipaa aikuista seuraa. Ovi käy ja Pitkäletti astuu sisään kauppakassien kanssa työvaatteissa lähdettyään aamulla viiden jälkeen liikkeelle.

Mä tahdon muuttaa. Nyt. Heti. Aloittaa uudet kuviot, uudenlaisen arjen. Arjen, jossa ehditään illalla käydä rauhassa kaupassa, ulkona tai jossain kylässä koko perheen voimin, kun iskä ehtii töistä ajoissa kotiin, eikä etäisyys olekaan päälle sataa kilometriä.

Siinä missä mies vietti esikoisen ollessa vauva viikot Helsingissä ollen vain viikonloppuna kotona, on tämä tilanne suorastaan mahtava. Silti miehen jatkuva Lahti-Helsinki -välin suhaamaan käy molempien voimille, sekä hiljalleen myös lompakolle, kun kohta pitäisi taas investoida uuteen autoon edellisen mittarilukemien noustessa pilviin. Mieluummin sitä maksaa muutaman satasen enemmän vuokraa, kun kuluttaa rahaa dieseliin menettäen tunteja joka päivä. Kolme vuotta nelostien kurvailua lienee ihan tarpeeksi.

Siispä tällä hetkellä meikäläisen aika kuluu asuntojen katseluun. Tällä kertaa ei peräännytä, vaan me ollaan aikuisten oikeasti etsimässä uutta kämppää. Edelleen aiotaan pysyä vuokralla, koska kummankaan energia ei riitä perehtymään "loppuelämän kodin" hakuun. Eikä tee myöskään yhtään hullumpaa kartuttaa tiliä vielä tovi. Toistaiseksi asuntohakukaavakkeet on täytetty kolmeen kohteeseen Vantaan puolella (pariin kolmioon ja neliöön) ja yhdestä rivariasunnosta Helsingissä odotetaan tietoja. Mikäli kämppää ei ole vuokrattu ennen lauantaita suunnataan tsekkaamaan sen tila ja sopivuus.

Mahassa tuntuu outo, positiivinen jännitys ja malttamattomuus. Vaikka ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella odottaa pääkaupunkiseudulla kuitenkin ihan uudenlainen arki, kun sosiaaliset verkostot (miehen kaveriporukka ja molempien perhettä) ovat laajemmat, tekemistä on enemmän ja tietysti se pääsyy eli miehen työmatka lyhenee huomattavasti ja saadaan nauttia tämän seurasta (tai vaihtoehtoisesti tapella väsyneenä hehe) astetta enemmän. Ja toisaalta on yleisesti tiedossa, ettei meikäläisen tuleva opiskelupaikka tule olemaan Lahdessa, joten parempi asettua aloilleen muualle.

Siirryttyäni pois vanhempien hoivista olen muuttanut yli kymmenen kertaa syystä tai toisesta. Joka kerta uusi asunto on löytynyt alle viikossa ollen täydellinen juuri siihen elämäntilanteeseen. Saa nähdä miten käy tällä kertaa, kun hakijoita on rutkasti enemmän ja omat kriteerit lapsiperheenä jossain määrin korkeammat kuin aiemmin. Pitäkää peukkuja!

Lahti on jees, mutta silti se pääkaupunkiseutu näyttää koko ajan valoisammalta. 

17.1.17

Asioita, joita ette (välttämättä) tienneet musta


Myönnän, ettei meikäläisen aivotoiminta näiden monia herätyksiä sisällään pitävien öiden jälkeen ole välttämättä ihan huipussaan. Olisi ihana saada blogiin aikaiseksi nasevia ja kiinnostavia tekstejä, mutta iltaisin uni houkuttaa monesti enemmän (vaikka samalla pelkääkin millainen seuraava yö onkaan). Pääsääntöisesti pikkuherra nukkuu hyvin, mutta usein aamuyöllä alkaa tankkaus, kun tyyppi nukahtaa uudestaan kesken syönnin, mutta havahtuu pian hereille nälän yllättäessä. Siispä tänään ainoa asia mitä saan sormillani näppäiltyä on pieni paljastuspostaus itsestäni.

Tiesitkö että...

1. Esikoisen syntymän jälkeen mut on vallannut joku äiti-ADHD. En pysty keskittymään mihinkään kovin kauaa tekemättä jotain muuta samalla oli kyseessä sitten kirja, leffa tai keskustelu. Ajatukset vähintään karkailevat ihan muualle. Parantuukohan tästä joskus? 

2. Tykkään katsoa Marvelin sarjakuviin perustuvia elokuvia ja musikaaleja silloin harvoin kun leffoja katson. Netflixin otin miehen luottokortilla "ainoastaan yhdeksi kuukaudeksi" luvaten perua sen heti, mutta jostain syystä tämä unohtui samoin kuin viimeksi, kun laskut tulivat peräti yhdeksän kuukautta, vaikkei kukaan katsonut mitään. 

3. En vastaa ikinä puheluihin. Kännykkä on aina lähellä, mutta äänettömällä, joten missaan ihmisten soittoyritykset aika huolella. 

4. Minua luultiin viime keväänä esikoisen isosiskoksi. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. 

5. Maksan Photoshopista joka kuukausi, mutta muokkaan kuvani netin ilmaisohjelmalla, vaikka takana on kaksi vuotta valokuvausopintoja ja teen varmasti jonkinasteista syntiä koko ajan näin toimiessäni. 

6. Suosin Fb-kirppiksiä, Nextiä ja Rodinia, koska vaatteet tuodaan ovelle. Myönnän, että tilaamiani kuteita on palautettu ihan vaan siksi, etten ole muistanut (lue:jaksanut...) niitä hakea. No, ne eivät tainneetkaan olla kovin tarpeellisia. 

7. Mulla täytyy olla aina jokin projekti työn alla. Tiedostin omaavani isältäni perityn piirteen vasta vähän aikaa sitten. Ensin tein kaikkeni päivittääkseni lasten vaatekaapit kuntoon niin ostamalla kuin myymällä ja nyt käynnissä on pakkomielteinen asuntojen katselu, joka toivottavasti tuottaa tulosta!

8. Sain tänään kahdesti puklut päälleni. Toisella kerralla kesken perhekerhon (lapsilla oli kyllä varavaatteet mukana, mutta mullapa ei...) ja toisella kertaa puhelimen ollessa korvalla ja vauvan olkapäällä. Äitiyden huippuhetkiä. 

9. En ikinä osaa pukea ulos tarpeeksi päälle. Lapset toppaan kunnolla, mutta itseltä uupuu aina yksi kerros paitaa tai housua. 

10. Väsymyksen kasvaessa olen alkanut päästämään suustani enemmän kirosanoja. Likaisen keittokauhan tipahtaessa matolle tai esikoisen tehdessä jotain vähemmän fiksua niitä vain lipsahtaa ilmoille. 

11. Vannoin, etten enää halua lisää lapsia, mutta...

12. Painan tällä hetkellä kolmisen kiloa vähemmän kuin ennen raskautta. 

12.1.17

Symbioosi


Kuin koivu ja sieni vai miten se nyt meni. En osannut raskausaikana kuvitellakaan kuinka kiinni tulen olemaan uudessa pienessä. En, vaikka taustalla olikin yksi vauva-aika ja kolmivuotiaaksi kasvatettu ipana.

Pikkuveljen ja meikäläisen yhteiselo on ollut tähän asti enemmän kuin tiivistä. Pisin ero tämän puolentoista kuukauden aikana oli silloin, kun kävin suihkussa tai laittamassa auton lämmitykseen ja viemässä roskat. Esikoiseen aikana tässä kohtaa olin jo mm. shoppaillut yksin ristiäiskutsutarvikkeita, tavannut papin lapsen ollessa mummon hoivissa ja käynyt salilla.

Meidän pieni ei huoli tuttia, eikä pulloakaan ole tullut kokeiltua. Toisaalta mitä sinne pulloon laittaisi, kun en tällä tähänastisella harjoittelulla heru pumpulle ja täysimetys on toistaiseksi pyrkimyslistan kärkipäässä. Pikkumies tykkää hengata rinnalla sen verran tiheään, että poistuminen ilman ruokavarantoja on aika lailla mahdottomuus. Ja selvästi rinta on tälle paljon muutakin kuin ruuan lähde - luonnollisesti.

Symbioosimme lienee paljon voimakkaampi kuin sienellä koivulla. Useimmiten ei riitä, että ollaan vierekkäin, vaan syli on paras. Syönnin lisäksi siinä nukutaan vaikka koko päivä, vaikka muuten unet eivät maistuisi. Auta armias jos lasket "sikeässä unessa" olevan vauvan sohvalle. Monesti kuluu max viisi minuuttia ennen kuin ilmoille kaikuu "miksi sä mut tänne laitoit!" -rääkäisy.

Eniten symbioosimme haittaa mun ja esikoisen yhteistä aikaa. Pikkuveikan koisiessa lyhyitä torkkuja esimerkiksi sohvalla mietin tyhjennänkö astianpesukoneen, laitanko pyykit koneeseen vai leikinkö legoilla. Kantoreppu helpottaa kotitöiden osalta, mutta monesti sitä toivoisi arkena hetkiä, kun ehtisi kohdata isoveljen ihan rauhassa, ilman että vauva vaatii huomiota juuri kun Duplot on saatu lattialle. Riittämättömyys äitinä nostaakin monesti päätään...

Symbioosi ei tule kuitenkaan kestämään loputtomiin. Alkutaival on kulunut niin hullun nopeasti ja toisen samanlaisen mentyä on meillä taas erilainen, isompi vauva ja mahdolliset uudet haasteet kohdattavana. Päivä kerrallaan parhaansa tehden. Ja onhan se sylissä ja rinnalla oleva pieni jotain ihan parasta.

10.1.17

Kiddow'lta vauvalle


Hei onko sulle tulossa joku paketti? kysyi mies pari päivää meidän sairaalasta kotiutumisen jälkeen ovikellon soidessa ja postiauton nököttäessä pihalla. Kokoilin itseäni päiväunien jäljiltä ja mutisin epämääräisen ein. Siellä se kuitenkin oli, paketti täynnä pieniä vaatteita.

No, kyseessähän oli Kiddow'n tyyppien lähettämät kuteet yhteistyön tiimoilta, jotka oli laitettu tulemaan melkeinpä heti kun meidän vauvan syntymä oli julkistettu. Syksyllä kuvasin ja kirjoittelin isoveikan saamista vaatteista (löytyy täältä) ja nyt meidän nuorin mieskin saa kulkea saman merkin tekeleissä. Tai no olla kuljetettavana vielä toistaiseksi. Hassua miten isoilta bodyt ja legginsit näyttivätkään tuolloin marraskuussa, mutta nyt 56/62cm vaatteet ovat jo ihan käyttökelpoisia kokonsakin puolesta meidän pienelle (mutta mahakkaalle) tyypille.

Vaatetarjonnasta meidän poikien (tai äidin) ehdottomaksi lemppariksi on noussut Kiddow:n legginssit (niin lemppariksi, että kahden eri kuvaussession aikana ne olivat molemmilla kerroilla pesussa...). Mittasuhteet ovat meidän molemmille jätkille juuri oikeat ja laatu hyvää - isoveljen leggareita kun on pesty ties kuinka monta kertaa, mutta ne näyttävät kuin uusilta ja aina harmittaa kun ne ovat pesussa. Bodyjen ja legginssien lisäksi pikkuveljen paketista paljastui myös musta pipo, joka odottaa vielä pään kasvua sekä ihana kuolalappu.

Mikäli merkki ei ole entuudestaan tuttu, suosittelen ehdottomasti tutustumaan! Kuteita löytää Kiddow'n omasta nettikaupasta (jossa kaikki yläosat ovat 20% alessa) sekä nyt myös Pikkuotuksesta. Ja lisättiinpä merkki vastikään Mini Rodini & co. fb-kirppiksen myytävien listallekin. Voin suositella ja jään malttamattomin mielin odottamaan mitä tuleman pitää.

*yhteistyö, vaatteet saatu