25.4.17

Hyvien vauvanvaatteiden salat (yhteistyössä Jollyroom)


Millaisia ovat hyvät vauvanvaatteet? Entä paljonko kuteita tarvitsee per koko? On ilta ja lapsen päällä on neljäs vaatekerta, joka tähän kellonaikaan on onneksi yökkäri. Tänään on puklut lennelleet, toisinaan taas pystyy illalla viikkaamaan päivän kuteet vielä siististi takaisin kaappiin. Odotusaikana tuli pohdittua paljon vaatteiden määrää. Kuinka monella minkäkin koon housulla ja bodylla pärjää ilman jatkuvaa pesukoneen pyöritystä tai tilanteita, joissa kaapissa ei olekaan ainuttakaan puhdasta vaatekertaa? Okei, riippuu täysin päivästä, lapsesta kuin myös äidistä tai isästä kuinka pienet epäkohdat ajavat vaatteiden vaihtoon. Meillä monesti esimerkiksi bodyt ovat joko puhtaita tai sitten kerran syödyn maidon palauduttua oikeasti siinä kunnossa, että vaihtoon menee ja heti. Hyi.

62-koon jäätyä pieneksi oli meillä hetken aikaa pulaa erityisesti yläosista. Jep, voitteko uskoa! Housuja sen sijaan oli jemmassa varmaan paritkymmenet... Ei siitä sen enempää. Kuteita tuntui olevan vaikka millä mitalla, mutta siinä kohtaa kun pienet lähtivät kirppiskuormaan ja monet jemmakaapin bodeista olivat vielä ihan valtavia täytyi investoida uusiin. Tulipahan todettua, että kuusi kappaletta oli ainakin meille liian vähän, vaikka pesukone pyöriikin ahkerasti. Juuri tuolle ajalle nimittäin sattui niitä päiviä, kun vaatteita sai olla vaihtamassa tiuhaan. Väittäisin, että meiltä löytyy tällä hetkellä uusien postipakettien kotiuduttua päälle kolminkertainen määrä tuohon aiempaan verrattuna... ja nyt voi rehellisyyden nimessä todeta, että vähemmälläkin pärjäisi. Paljon vähemmällä. Toisaalta käytössä on jo kahta kokoa (68cm ja 74cm), joten osa tulee palvelemaan vielä pitkään.

Vaikka eletään jo toista vauva-aikaa, olen mä tälläkin kerralla erehtynyt tekemään hutiostoksia vaatteiden suhteen. Niin ihania kuin jotkut kuteet ovatkin, on käytännöllisyys ja mukavuus avainasemassa etenkin pientä vauvaa, alle puolivuotiasta puettaessa, joka pääsääntöisesti köllii joko selällään tai mahallaan. Ne muutamat paidat, joita meiltä on löytynyt ihan pienessä koossa ovat suosiolla saaneet lähteä eteenpäin, samoin turhan monimutkaiset jumpsuitit ja henkselihousut, joissa vaipanvaihto ei ole onnistunut ilman koko vaatteen poisottoa. Tällä hetkellä kaapista löytyy muun muassa Kiddow'n henkseleillä varustetut housut, jotka ovat toistaiseksi jääneet hakasten sekä juurikin haarojen napittomuuden takia vielä käyttämättä. Kotona suositaankin päivittäin body + housut -yhdistelmää, jumpsuit taas eksyy ylle kun mennään paikkaan, jossa ulkovaatteet on riisuttava, mutta muuten saattaa olla viileämpää kuin normi asunnossa. Keväällä kokopuvut ovat varmasti enemmän suosiossa. Koen, että turhat vetskarit ja etenkin isot napit ovat vielä vain tiellä painamassa, oli vaate sitten kuinka söpö tahansa.

Myös vauvanvaatteiden materiaali ratkaisee paljon. Juurikin pehmeys on tärkeää, mutta myös kestävyys - esimerkiksi bodien tulee selviytyä pyykkirumbasta ja pitää kuosinsa. Vaatteiden käyttöikä yhdellä lapsella on monesti lyhyt kasvun takia, joten olen syvästi pettynyt mikäli ne ehtivät mennä huonoksi muutamassa kuukaudessa. Tätä tosin on vaikea ennakoida ostohetkellä ja pettymyksiä sattuu silloin tällöin laadukkaampienkin merkkien kohdalla. Farkkua tai kankeita, joustamattomia kankaita pienimmän kaapista ei löydy ollenkaan.

Saatiin Jollyroomilta käyttöön ihania Tiny Treasuren uutuuksia juurikin meidän väreissä (tai värittömyydessä, miten sen nyt ottaa). Jollyroomin lastenvaatetarjontaa on tullut selailtua aiemminkin ja esikoiselta löytyykin kaapista juuri samaisen merkin huppareita ja t-paita. Meidän nuorimmaisella on kuvissa yllään vaatteita Tiny Treasure Diamond -lahjapakkauksesta sekä keveät mustat housut ja valkoinen body koossa 68, jotka istuvat pikkutyypille täydellisesti. Jätkän mittoja en osaa sanoa, sillä neuvola on ylihuomenna, mutta epäilisin pituuden lähentelevän 65 senttiä ja painoa on varmasti päälle 7 kiloa, joten vaatteet vastannevat täydellisesti kokoaan. Nämä ovat juuri niitä "oikeaoppisia" vauvanvaatteita - pehmeitä, mukavia ja toimivia arjen keskellä. Otetaan näistä vaaleista väreistä nyt vielä kaikki irti ennen todellista sosesotkua!

Millaisia vaatteita te suositte arjessa alle vuosikkailla?

*yhteistyössä Jollyroom 

24.4.17

Vie mut kotiin


Äiti, mä tahon sinne vanhaan kotiin! Se vanha koti on nyt ihan tyhjä. Mennäänkö sinne? Tiedättekö miten riipaisevalta tuntuu kuulla tuollaisia lauseita kolmeveen suusta. Kun yrittää kysyä miksi tämä haluaa takaisin edelliseen asuntoon, ei mitään selvää vastausta saa - tyyppi haluaa vaan sinne leikkimään. Pienen koti-ikävä on onneksi jo puheiden perusteella lähes helpottanut ja viihtyvyys Helsingissä kasvanut. Itse en osannut edes ennakoida mahdollista kaipuuta vanhaan kämppään, mutta onhan se aika ilmeistä, kun se on ollut ainut koti niin kauan kuin toinen muistaa.

Silti voisin sanoa meidän kotiutuneen Lahdesta Helsinkiin aika mallikkaasti tämän muutaman kuukauden aikana. Ekoina viikkoina elämä oli jotenkin sekavaa. Lähikaupassa ei tiennyt ollenkaan missä mikin on, eka neuvolakäynti oli jokseenkin kulttuurishokki (missä ovat muun muassa potta ja lelut?!) ja leikkipuistotkin piti googlettaa. Nyt kaikki peruspalvelut on sentään löydetty ja vähän muutakin. On käyty Huimalassa meidän lähikauppakeskuksessa, testattu monet kahvilat ja ravintolat ja mäkin alan hahmottaa missä asun. Pakko sanoa, että noin niin kuin palveluiden ja tapahtumien kannalta tämä Helsingissä elo on aika plussaa. Lapsimessuillekin hurautti päälle kymmenessä minuutissa kun ennen on reissattu tunteja ja tekemistä olisi muutenkin joka viikonlopulle.

Myös lähipiirin, niin kavereiden kuin esimerkiksi miehen vanhempien, sijoittuminen kivenheiton päähän on ollut iso apu. Esikoinen tykkää touhuta erityisesti mummilassa ja olisi siellä vaikka kuinka paljon. Mä myönnän olevani joinain päivinä vähän väsynyt (lue: ihan loppu kun edellinen täysi yö on nukuttu ennen raskautta), joten on mahtavaa, että poika pääsee leikkimään ja saamaan hetkeksi jonkun täyden huomion. Pikkumiehen ja mun symbioosi taas on edelleen suht tiukka, sillä ainut ravinnonlähde on rinta.

Ainut miinus tässä muuton jälkeisessä elämässä on se, etten ole vieläkään saanut raahattua itseäni ja poikia mihinkään arkiaktiviteetteihin, kuten avoimeen kerhoon, leikkipuistotoimintaan tai esimerkiksi perhekahvilaan. Siinä missä koko perheen kesken puuhastellaan jatkuvasti jotain, kulkee meidän arkipäivät iskän ollessa töissä samalla kaavalla - leivotaan, siivotaan (kröhöm, hyvin vähän), tehdään ruokaa ja leikitään sisällä sekä ulkona. Siinä se. Jostain syystä kynnys tutustua lähiseudun ohjattuun toimintaan ja sitä kautta uusiin ihmisiin on valitettavasti tuntunut liian korkealta. Tiedä sitten onko syynä enemmän klo 4 tapahtuvat herätykset (kill me) vai meikäläisen ujo luonne. Mieli toisaalta halajaisi saada uutta rytmiä ja menoa enemmän myös arkipäiviin, mutta jokin tuntuu pidättelevän, vaikka Lahdessa perhekerho oli todellinen piristysruiske niin isoveikalle kuin itsellekin.

Vaikka uusi koti onkin täällä pääkaupunkiseudun syövereissä, on meidän asunnon sijainti pienemmältä paikkakunnalta kotoisin olevalle aika passeli. Vilkkaudesta ja ihmismäärästä huolimatta meidän ikkunasta näkyy (hiekkaisen kävelytien ohella) valkovuokkoja ja puita. Ihan kodin vierestä lähtee myös metsäinen lenkkipolku. Vaikka ollaan kaikin puolin viihdytty, ei tämä alue kuitenkaan tule olemaan se, josta aletaan jokusen vuoden päästä katselemaan omistusasuntoja muun muassa tarhapaikkojen vähyyden sekä huonokuntoisen koulun takia. Nyt meillä on kuitenkin aika jees olla täällä, kunhan meikäläinenkin vielä rohkaistuu ja saadaan isommalle uusia leikkikavereita.

22.4.17

Messuostoksia


Heippa pitkästä aikaa. Meidän lauantai meni missäs muualla kuin Lapsimessuilla. Tai oikeammin vain aamupäivä, sillä messuvierailut jakaantuvat meillä kahdelle päivälle ja tänään vuorossa oli shoppailuosuus äitini ja nuorimmaisen kera. Huomenna taas suunnataan miehen ja molempien lasten voimin katsomaan esityksiä ja annetaan kolmeveen kertoa minne mennä. Uskon, että muun muassa palo- ja poliisiauto ja legopiste ovat suosiossa ja eiköhän me pyörähdetä vilkaisemassa myös Eläinystävien puoli.

Tämän päivän kiertelyn perusteella hukkaan ei mennyt muuta kuin rahat. Järkikin säilyi päässä ihmisvilinässä kun jätettiin suosiolla rattaat kotiin ja käytössä oli pelkkä Tula (josta on muuten tulossa käyttökokemuksia ja -fiiliksiä ihan lähiaikoina!). Lähdettiin paikalle ostoaikeissa ilman sen kummempaa hankintalistaa katsomaan mitä tarjolla olisi, sillä mitäänhän meidän pieniltä ei puutu. Kiinnostavimpina kohteina pidin etukäteen Kiddow'n pistettä uuden maastobomber-takin takia, mutta mieli muuttui loppujen lopuksi. Gugguun päätin jo ennakkoon kiertää kaukaa, ikisuosikki Mainio taas oli pakko koluta kunnolla vanhojen mallistojen takia. Eteen sattui myös mulle ihan vieraita nimiä, kuten Omin, Mamago ja Napikas, josta vikalta oli pakko ostaa isoveikalle Paapiin trikoosta tehty huppari. Ja tarttui matkaan muutakin, kuten kuvista näkyy...

Huomenna pysyn visusti kaukana vaatemestoista ja keskityn bongailemaan Miinoja  ja Manuja sekä kuuntelemaan esimerkiksi kirkkomuskarin anteja.

12.4.17

Paljon käytetty lastenvaate saa maksaa?


Käytiin viime viikonloppuna erään MLL:n paikallisjaoston kirppiksellä. Kirosin juuri ennen lähtöä tajutessani, ettei mulla ollut käteistä kuin vitosen seteli ja pojan kolikkopurkista lainaamani parieuroset. Miehen lompakosta löytyi vielä kymppi, mutta sekin jäi kaikeksi onneksi tämän taskuun meikäläisen suunnatessa sisään isomman pojan kanssa ja iskän jäädessä nukuttamaan pienempää pihalle.

Meille kotiutuu jatkuvasti käytettyjä kuteita. Enimmäkseen ne ovat peräisin Fb-kirpputoreilta, joissa hinnat postikulujen takia monesti nousevat livekirppiksiä korkeammaksi - ja jostain syystä muutenkin. Lisäksi itsekin suosin monesti tiettyjä merkkejä, jotka kustantavat tietysti enemmän kuin toiset.

Silti multa meinasi tippua alahuuli lattiaan kirppistapahtumassa hintoja kysellessäni. Reiman paristi käytetty haalari 10 euroa. Marimekon uudenveroinen yökkäri 1,50e. Newbien neuletakki pari euroa. Uudet pehmeät tennarit niin ikään pari euroa. Harmaa bomber euron... Ja niin edelleen. Vitonen ja kasa kolikoita riittivätkin enemmän kuin hyvin ja pikkuveikka sai monia juttuja, jotka olivat ostoslistalla.

Vaikka mitään varsinaisia "herkkuja" kyseisestä tapahtumasta ei tarttunut matkaan (okei, haalari ensi talveksi oli aika lähellä), oli hintataso ja meininki näin ostajan kannalta todella positiivinen yllätys. Myyjät olivat oikeasti paikalla päästäkseen vaatteista eroon, eivät tienatakseen maltaita.

Mitä käytetty lastenvaate sitten saa maksaa? Se riippuu täysin kuteesta. Mikäli eteen sattuu jotain tosi kivaa, voi vaatteesta pulittaa hieman enemmänkin kuin ehkä olisi järkevää mikäli se on vain pakko saada. Uuden hintaa en ala toisten pitämistä maksamaan (kröhöm, paitsi että piti nopeasti kelata onkohan näin joskus käynyt...). Kaikkein järjettömin tekemäni ostos lienee Mini Rodinin camo-kuosinen Pico-takki esikoiselle - hinta oli semi kova, vaikka nappi puuttui ja kulumaakin löytyi (mulla tosin löytyi varanappi jemmasta, mutta arvatkaapa onko sitä edelleenkään vaihdettu). Epävarmojen hankintojen kohdalla turvaudun monesti ajatukseen, että voin ostaa tämän, sillä tulen varmasti saamaan omani pois.

Kaikesta huolimatta erityisesti käyttövaatteita, kuten yökkäreitä tai perus t-paitoja on kiva löytää super edullisesti, sillä niiden hankinta on väistämätöntä, muttei välttämättä kovinkaan hauskaa - jääpähän rahaa mukavempiin ostoksiin.

Ostatteko paljon käytettyä? Paljon käytetty lastenvaate saa teidän mielestänne maksaa ja mitkä ovat kriteerit hankinnalle? 

10.4.17

Nauti nainen!


Kävin eilen illalla postittamassa paketteja meidän lähi Ärrällä pikkuveikan koisiessa vaunuissa. Kassajonossa eteeni sattui symppis rento, ilmeisen hyvällä tuulella kaljanhakureissulla ollut vanhempi mies, joka jonotustilanteessa päätyi höpöttelemään ja ihastelemaan simahtamaisillaan olevaa vauvaa. Äijän viesti mulle oli selvä: Muista nauttia! Lapset ovat pieniä vain hetken. Muista, nauti! Tämä ehti myös kertoa mulle omista lapsistaan, joista toinen asuu ulkomailla ja toinen toisella puolen Suomea.

Vauva-aika tuntuu välillä turhauttavalta ja raskaaltakin. Kuopus herättää toisinaan puoli viisi, roikkuu yön tississä, kitisee jatkuvasti ellei paikalla ole viihdyttäjää ja ehtii hermostua täysin, kun äiti yrittää täyttää myös isomman tarpeita. Isoveikka taas turhautuu, hakee välillä huomiota keinoin, jotka saavat veren kiehumaan, eikä etenkään väsyneenä meinaa totella millään. Uutena "hienoutena" pikkuveli on keksinyt kirkumisen saadakseen oman viestinsä perille ja musta tuntuu välillä, että pää meinaa hajota, kun hetkeäkään ei ole hiljaista. (Lisäksi en aina erota kumpi lapsista korottaa ääntään ja monesti isompi on saanut kuulla toruja turhaan... Hups ja sori.) Päivät kuluvat nopeasti lasten ehdoilla.

Mutta silti tästä kaikesta yrittää ottaa mahdollisimman paljon irti - vaikka väsyttäisi, kyynel olisi herkässä ja tuntuisi, että seinät kaatuvat päälle. Lapsista nimittäin huomaa ajankulun turhankin hyvin. Vastasyntynyt oli vastasyntynyt vain hetken ja esikoinen yllättää nykyään päivittäin taidoillaan. Kohta sitä löytää itsensä muistelemassa kassajonossa kuinka omat muksut olivat pieniä ja sillä hetkellä ties missä kaukana.

Joten minäpä yritän nauttia, kerätä muistoihini jokaisen pienen naurahduksen tai puklun hajun. Hyvässä ja pahassa.

28.3.17

Pikkuveljen välikausi


Kevättä vihdoin ilmassa! Lumet on jo aika lailla lähteneet, joskin vielä esikoinen pääsee kipuamaan pihan suht miniksi muuttuneelle lumikasalle. Aiemmin tuli esiteltyä jo isoveikan välikausikuteet (joista tosin osa on jo myyty ja tilalle hankittu puoliksi vahingossa muuta), joten tällä kertaa onkin vuorossa pienemmän vaatekaapin sisältö.

Jotenkin ihmeen kautta meille on kotiutunut suhteellisen monta haalaria. Reiman välikausipuku tuli ostettua jo reilusti ennen pienen syntymää eräällä Vadelmatarha-kirppis reissulla. Maasto- sekä keltaraitainen Pico ovat fb-kirppislöytöjä ja mustan koossa 56/62cm tilasin peräti ihan uutena, koska se nyt vaan oli saatava... Kyseinen haalari mahtuu vielä hyvin, vaikka kokolappu muuta väittääkin. Sen verran reilu mitoitus kyseessä. Myös Molon softshell-takki on löytänyt meille tiensä Facebook-kirpputorilta.

Asustepuolikin on hallinnassa. Kaikki Metsolan pipoa lukuun ottamatta ovat käytettyjä joko livekirppiksiltä tai nettilöytöinä. Nyt enää tarvitsee venata, että päästään eroon hurjan tuulisista päivistä ja pakkasöistä. Ensi viikko näyttää lämpötilojen suhteen erittäin lupaavalta ja onhan ohuempia haalareita päässyt onneksi käyttämään talvellakin kaukalopussin ansiosta. Mikään ei silti voita keväistä auringonpaistetta ja lämpimämpiä ilmoja.

27.3.17

Pitäkää pottunne


...vielä tovi. Käytiin viime tiistaina uudessa neuvolassa. Pikkuveikka oli kasvanut kuussa puolisen kiloa ja pituutta oli tullut vähän päälle sentti. Poika sen kuin pyöristyy ja posket kasvaa, vaikka kasvu onkin vähän rauhoittunut ihan ekoihin kuukausiin verrattuna. Mä olen edelleen muutosta (ja klo 4 alkaneista aamuista) niin sekaisin, etten ollut sen kummemmin miettinyt neuvolakäyntiä tai sen sisältöä, vaan painelin paikalle hiki päässä esikoinen mukana.

"Oletko sä ajatellut täysimettää puolivuotiaaksi? Suosittelen, kun lapsi kasvaa noin hyvin!" totesi terkkari ja mä olin silmät suurina. Häh? No tuota, en mä ole ajatellut oikein mitään. Kunhan herään aamulla ja odotan koska pääsee nukkumaan (okei, vähän kärjistettyä). Joka toinen päivä uhkaan antaa bataattia heti ensi viikonloppuna ja joka toinen mietin haikeudella, että pitääkö tuolle pikkuihmiselle lähikuukausina oikeasti alkaa antamaan jotain kiinteää syötävää.

Neuvolatädin kanta kuitenkin yllätti mut, sillä joka tuutista kuulee terveydenhoitajista, jotka vetoavat uusiin suosituksiin, joita ei koskaan ole annettu ja kumoavat ihanteena pidetyn kuuden kuukauden täysimetyksen (kuten teki meidän edellinen terkka Lahden päässä). Siispä mä olin enemmän kuin onnessani kuullessani tämän suusta lapsen valmiuksista (eli että lapsi mm. osaa istua kevyesti tuettuna ja kykenee viemään kädellä ruokaa suuhunsa) sun muista joista olin aiemmin omatoimisesti lukenut ja jotka moni tuntuu sivuuttavan täysin.

No, miten tässä sitten aiotaan toimia? En oikein tiedä. Mun päässäni maali on jo saavutettu - 4kk täysimetystä. Vau. En olisi raskausaikana uskonut, että tähän päästään. Tästä eteenpäin mennään päivä kerrallaan ja katsellaan miten pieni kehittyy sekä missä vaiheessa ruoka alkaa tätä kiinnostamaan. Pienen lakkoilun jälkeen imetyskin on alkanut taas sujumaan, joten sillä saralla ei ole huolta. Helpollahan tässä vielä pääsee, kun nälkä selätetään pelkällä maidolla ilman sen kummempia valmisteluita, keittelyitä tai suurempaa sotkua.

Ruuan laadun suhteen tullaan varmaan menemään sekä soseilla että sormiruualla kun aika joskus koittaa. Uskon kummankin tavan olevan ihan toimivia sapuskaan tutustuttaessa. Tälläkään kierroksella meillä ei tulla turvautumaan kaupan purkkiruokatarjontaan kuin reissussa tai silloin tällöin (paitsi ehkä mangososeen osalta).

Äidin iso pieni. 

24.3.17

Uutta vanhaa äidille


Jostain syystä tää Helsinkiin muutto sytytti vaatebuumin omien kuteiden osalta. Tai ehkä syynä oli lisääntynyt valoisuus, totaalinen kyllästyminen niihin neljään imetyspaitaan, joissa olin kulkenut viime kuukaudet tai sitten yhteen Facebookin naistenvaatekirppisryhmään eksyminen. Tai ehkä nämä kaikki yhteensä.

Talven harmaudessa uskottelin itselleni, ettei ole mitään väliä mitä päälleni laitan. Keskityin hoitamaan jälkikasvua ja vetäisemään ekat vaatteet päälle, jotka käteen kaapista sattuivat. Okei, niin mä teen vieläkin, mutta nyt sieltä löytyy taas jotain jännempää ja mieltä kohottavampaa. Paria poikkeusta lukuun ottamatta kaikki "uudet" vaatteeni ovat vanhoja ja peräisin juurikin kirppiksiltä (lähinnä Facebookin kautta) sekä mm. Seccosta, johon törmäsin entisen opiskelukaverin kautta. Suosittelen tutustumaan! Mulla on pelkkää hyvää sanottavaa.

Meikäläinen ei todellakaan ole mitään muotibloggaaja-ainesta tai tiedä mikä juuri nyt on in, mutta raskauden ja imetyksen alkutaipaleen aikaisen trikoopaita-vaiheen jälkeen muun muassa topit, kuviollinen bomber ja pitsisomisteiset shortsit tuntuvat aika next level jutuilta. Mulle on myös kotiutunut muutama jakku, nyöripaitoja sekä napillisia puserota mahdollistamaan imetyksen ja tuomaan samalla vaatekaappiin vaihtelua.

Perinteinen shoppailu kahden muksun kanssa kuulostaa kaikkea muuta kuin houkuttelevalta verrattuna siihen, että voi unessa syövän vauvan vieressä selata puhelimella vaatevaihtoehtoja, jotka voittavat uudet muun muassa hintansa puolesta. Lisäksi kuteet tulevat monesti kirjeenä suoraan postilaatikkoon. Omalla kohdallani shoppailu sovittamatta on helppoa, sillä koko on tarkasti tiedossa ja vartalo semi samoilla linjoilla ketjuliikkeiden tarjonnan kanssa.

Muita, jotka hyödyntävät esimerkiksi Facebookin kirppiksiä omia vaatteita hankkiessa? Tai kenties Seccon kaltaisia palveluita? 

*Secco-vaatteita hankkiessa hyödynnetty saatu lahjakortti (pitsitoppi, mustat housut, musta toppi & shortsit) 

17.3.17

Kantoreppukokeiluja


Kiitos pikkuveikan haasteelliseen luonteen ajankohtaiseksi tuli ottaa kantoreppu kunnolla käyttöön. Kaapista löytyi esikoiselle hankittu, joitakin kertoja käytetty Manduca, joka ei liiemmin enää sykähdyttänyt. Kantoreppu oli jäänyt aikoinaan pääsääntöisesti kaapin perukoille, sillä isoveikkaa ei oikeastaan tarvinnut kannella ja toisaalta reppu vs. rattaat -tilanteissa rattaat voittivat useasti tuntuen paremmalta vaihtoehdolta joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta.

Kahden lapsen kanssa tilanteita, joissa toivoisi käsien olevan vapaana on kuitenkin usein - ja monesti niin, että kuopus kaipaa syliä juuri samalla hetkellä (tai siis lähes kaiken hereilläoloaikansa...) kun jotain pitäisi tehdää. Päällimmäinen syy miksi lähdin hakemaan Manducalle korvaaja oli olkahihnojen jatkuva valuminen. Ilmeisesti meikäläisellä on hieman liian olemattomat hartiat moisen käyttöön. Muutenkin koin Manducan jokseenkin hankalana ja sopimattomana. Toisaalta halusin myös päästä testaamaan muita vaihtoehtoja ja myönnettäköön, että ulkonäollisetkin seikat painoivat vaakakupissa jonkin verran.

Olin nimittäin ohimennen ihastunut Tula Ihmeeseen Paapiin ihanalla mustavalkoisella kuosilla. Kyseessä on malli, jota Ipanainen myy yksinoikeudella ja kyseisiä kantoreppuja on valmistettu rajoitettu erä. Olin myös monessa nettikeskustelussa havainnut, että Tula ylipäätään olisi Manducaa kapeampi ja täten istuisi paremmin myös mulle, mikä pitikin paikkaansa. Siispä viime viikonloppuna suunnattiin Ipanaisen myymälään testailemaan ja saamaan vähän kanto-opastusta.

Pidin itseäni täysin kantoreppuamatöörinä, mutta Manducaan aiemmin koskeneena huomasinkin, että meininki on Tulassakin aika lailla sama, joskin jollain tapaa yksinkertaisempi - vyöosa kiinni, lapsi kyytiin, reppu ylös ja varmistusnipsut yläkautta kiinni. Meidän kohdalla pojan koko aiheutti kuitenkin mietittävää - tyyppi on juuri välivaiheessa, jossa Tulaan kuuluva vauvatuki tuntuu kokonaisuutena turhalta, mutta pikkumies on aavistuksen pieni asettumaan reppuun hyvin. Kotona ollaan kuitenkin testailtu monia variaatioita ja parhaimmaksi on kaikesta huolimatta muodostunut Tulan käyttö täysin ilman vauvatukea (vaikka se alimmassa kuvassa onkin). Liekö poika jo venähtänyt ratkaisevat millit hankinnan ja kunnon testauksen välillä.

Ipanaisesta saatiin kattava ohjaus ja hyviä vinkkejä kantorepun hankintaan ja käyttöön liittyen. Meikäläisen yllätti täysin Tulan keveys ja helppous - ja myönnettäköön, että Paapiin kuosi oli livenä vielä kauniimpi kuin kuvissa ja juuri omaan tyyliin sopiva. Kuten jo Instagramin puolella aiemmin kirjoitin, toivon Tulasta muodostuvan meidän arjen apuri, vaikka esimerkiksi kotoa poistuminen ilman rattaita vauva kantorepussa vaatii hieman totuttelua. Erityisesti kevään lämmetessä on kuitenkin varmasti mukava päästä liikkumaan maastoihin ja eteen tulee tilanteita, joissa ihmisiä on reilusti ja kiesit vaan tiellä. Käyttökokemuksia ja hetkistä, joissa kantoreppu voittaa rattaat 6-0 kirjoittelen enemmän myöhemmin keväällä.

*Yhteistyössä Ipanainen.fi, Tula saatu

15.3.17

Mainiota


Me vietettiin kuopuksen kanssa aamupäivällä tovi Harakanpesässä sillä aikaa kun isoveikka suuntasi mumminsa kanssa pikkulegojen erikoisliikkeeseen. Kyseessä oli Mainion ss17 malliston kakkosdropin julkkarit, joihin oli hauska päästä mukaan. Paikalla oli monia sometuttuja, jotka näki ekaa kertaa face to face - myös muutama kollega Lumoblogeilta.

Sanoin aiemmin, ettei Mainion uusin mallisto ole ihan niin sykähdyttävä kuin jotkut aiemmat. Olen kotiuttanut fb-kirppisten kautta etenkin pikkuveikan vaatekaapin täyteen aiempien mallistojen kuteita valehtelematta jokaiselta vuodelta, joten uusia odottaa aina todella. Ehdoton lemppari meillä onkin talvimalliston vanupuku, joka on ollut melkein koko talven päivittäisessä käytössä (ja nytkin tyyppii nukkuu mun sylissä kyseisessä haalarissa vaunuista herättyään...).

Päästessäni kurkkaamaan uusia kuteita ekaa kertaa livenä mieli muuttui muutaman kuosin osalta. Yleisesti oli tiedossa, että kaikki mustavalkoinen miellyttää, mutta mukaan oli myös pakko napata keltainen Motion-haalari tuomaan vaihtelua ja piristämään meidän arkea. Katsotaan saisiko samaa kuosia hamsrattua myöhemmin myös isomman kaappiin. Naistenvaatteista suosikiksi nousi mm. Frames -oversize t-paita, mutta meikäläinen jatkaa vielä toistaiseksi imetysystävällisemmillä yläosilla (vaikka viime aikojen imetyskokemukset ovatkin pistäneet pohtimaan muitakin vaihtoehtoja).

Iso kiitos myös Mainion tyypeille sylin tarjoamisesta vauvaseuralaiselle, jotta äiti sai katsella rekkejä läpi rauhassa. Lämmitti mieltä! Kohta neljä kuukautta oleva hulinoitsija sen sijaan teki paluumatkasta haasteellisen kieltäytyessään syömästä kodin ulkopuolella... Huh.