29.6.16

Uusi tuttavuus Emma och Malena


Kiva törmätä välillä johonkin uuteen ja tuntemattomaan lastenvaatemerkkiin. Tosin Emma och Malena tekee toki muutakin kuin lastenvaatteita. Jollyroomin alennustuotteita selatessa kyseisen merkin kuteet pompsahtivat pariinkin otteeseen meikäläisen verkkokalvoille ennen kuin oli pakko tutkia tarjontaa vähän tarkemmin.

Valikoimasta löytyi kolme mieluisaa kuosia - kampela, aallot sekä ihana kuusama, jota mun on pakko hankkia mikäli saadaan tyttölupaus ensi viikon ultrassa (aika poikafiilis on kyllä päällä). Alkuviikosta kotiutuneesta paketista löytyi jätkälle tummansinipohjaiset kampela-legginssit sekä -pipo ja vatsassa möyrivälle vastaava setti aaltokuviota. Koot vastaavat mielestäni aika hyvin numeroita, tosin pojalle olisin voinut ottaa housuista jo seuraavan koon 98/104cm sijaan, sillä malli on aika kapea ja pieni kasvunvara lahkeessa ei olisi haitannut mitään. 50/56cm taas oli ehkä jopa hieman reilu kokoisekseen.

Mitä pidätte? 

28.6.16

Arjen vatsantäyttäjiä


Edellinen ruokapostaus on luettu sen verran monta kertaa, että ajattelin pysyä safka-aiheessa vielä hetkisen ja kuten aiemmin jo lupasin, esittelen muutaman ruuan, jota on tullut jo tällä viikolla syötyä.

Eilen illalla ruuanlaitto ei meinannut maistua mulle mitenkään, mutta koska kaapissa ei ollut mitään valmista oli pakko saada itsensä liikkeelle. Seisoin jääkaapin edessä ja tuijotin suhteellisen täysiä hyllyjä. No, ensin päätyivät pannulle kanat ja pikku hiljaa seuraan eksyivät punainen paprika, parsakaali, sipuli ja herkkusieni sekä täysjyvänuudelit. Mausteeksi mustapippuria, valkosipuli- ja paprikajauhetta, soijakastiketta, vähän chiliä ja hunajaa sekä loraus ruokakermaa. Ilman minkäänlaista ajatusta aloitettu ruuanlaitto päättyi yllättävän hyvin.

Tämän päivän lounassuunnitelmat olivat sen sijaan ennalta täysin selvät - kaalilaatikkoa varhaiskaalista! Näin 23-vuotiaana voin sanoa toipuneeni peruskoulumuistoista koskien kyseistä safkaa ja tajunneeni sen mahtavuuden. Onneksi meillä on myös lapsi, jolle kypsennetty (tai raaka) kaali ei ole inhokki. Meidän viimeisimmistä kaalilaatikkoversioista on uupunut kokonaan riisi ihan vaan siitä syystä, ettei sitä ole kaapista löytynyt. Muuten sapuska on tämän ohjeen mukaan valmistettua ja ihan koukuttavan hyvää.

26.6.16

Liian tiukka ruokavalio pilaa elämän


Mä olen rakastunut ruokaan. En oikein tiedä missä välissä tämä todellinen ihastuminen on tapahtunut, mutta jonkinlaista tunteiden syventymistä on selvästi ilmassa. Mikä onkaan parempaa kuin hyvin tehty lounas tai herkullinen aamupalaleipä.

Suhteeni ruokaan ei ole ollut näin yksiselkoinen. On ollut vaiheita, kun kilpailu esimerkiksi peilikuvan tai vaa'an kanssa on ollut rajua ja suupaloja on mietitty liiankin tarkasti. Lapsen kasvun myötä omaa ruokavaliotaan on joutunut miettimään eri tavalla. Siinä missä pojan ollessa vauva haaveilin kasvattavani lapseni välttämään täysin sokeria ja rasvaisia ruokia on nykyään herkkuhetket osa meidän arkea - ja hyvä niin. Ruuan tulee olla ravinnon lisäksi nautinto, ei liian tiukan tarkkailun kohde tai turhan stressin aiheuttaja. Elämään mahtuu myös ranskalaisia, sokerisia leivonnaisia tai vähän tuhdimpia (ja turhempia) aterioita.

Siinä missä ennen en syönyt kuin muutaman palan ruisleipää viikossa, valkkaan nykyään toisinaan vaaleaa leipää miettimättä vehnäjauhojen haittoja. Miksi? Siksi, että se on hyvää! Siksi, että joskus on mentävä maku edellä. Lounaaksi syötiin itse tehtyä pizzaa ja eilen maisteltiin niin pullaa kuin jäätelöä. Lapseni tietää tasan tarkkaan mitä on suklaa, mutta osaa myös pyytää lisää uunissa haudutettua parsakaalia, tykkää rouskutella porkkanatikkuja ja syödä esimerkiksi avokadoa.

Meillä ei lasketa hiilihydraatteja, vältellä maitotuotteita, korvata sokeria tai hirveästi hifistellä. Valmisruokia syödään todella harvoin, sillä kokkaamisesta on tullut rutiini, josta pidetään kiinni. Avainsanoja ovat monipuolisuus, kohtuus ja maalaisjärki. Ja samalla sitä koittaa keittön puolella pyöriessään pitää asiakkaat tyytyväisenä.

Ps. Olen jo pitkään yrittänyt koota meidän arjen perusruuista näin pitkästä aikaa, mutta huonolla menestyksellä... Sellaista olisi kuitenkin luvassa ensi viikolla!

18.6.16

Kemikaalicocktail sikiölle? (eli asiaa hiusten värjäyksestä raskausaikana)


Hiusten värjäys ja raskaus. Aihe tuntuu jakavan mielipiteitä. Nettikeskusteluissa kirjoituksia löytyy laidasta laitaan. Osa jatkaa värjäilyjä aivan kuten ennenkin jopa muutaman viikon välein, osa pistää myrkkypurkit tauolle. Meikäläisen sanavalinnoista paistaa varmasti läpi tietynlainen suhtautuminen - pyrin välttämään värikäsittelyjä raskausaikana, mutta... Niin, MUTTA. Tiedättekö sen tunteen, kun juurikasvua on reilu viisi senttiä ja loppuosassa komeilee tuhatta eri sävyä? Erityisesti lyhyessä tukassa sävyjen kirjo korostuu todella. Yritin ja yritän olla tarttumatta väripurkkiin, mutta fiilis alkoi olla aika epätoivoinen ja lankesin.

 HUSin sivuilla todetaan seuraavasti: "Hiusvärit: Koko päähän laitettavat hiusvärit voivat imeytyä jonkin verran päänahan iholta, ja käyttöä tulisi pyrkiä välttämään tai sen tulisi olla satunnaista. Raidoituksessa väri ei ole juuri kosketuksessa ihoon, ja altistuminen jää siten vähäisemmäksi. Se onkin raskauden aikana kokovärjäystä suositeltavampi vaihtoehto."

Raskaana tai ei, hiusvärien jatkuva käyttö ei todellakaan liene terveellisimmästä päästä. Poikaa odottaessa kemikaalicocktail päätyi päähäni kahdesti ja samalla linjalla mennään tälläkin kertaa. Takavuosien vähintään kerta kuussa tahti on onneksi ollut muutenkin hiipumaan päin - edellinen värjäyskerta taisi olla joskus kevättalvella. No, yksi kerta on nyt käytetty ja toista pitkitetään niin kauan kuin mahdollista. Katsotaan sitten syksyllä jos tarve vaatii.

Raskausaikana hormonit saattavat myös tehdä tepposen, eikä värisävystä välttämättä tule toivotunlainen. Itse voin kuitenkin huokaista helpotuksesta, sillä pää näyttää juuri sille mille pitääkin ja olen enemmän kuin tyytyväinen punertavaan sävyyn. (Lopputulos näkyy edellisessä postauksessa.) Huh. Esikoisen odotusaikana liikuin nimittäin pitkään vahvasti vihertävällä tukalla, kun jokin ruskean sävyn tarttumisessa ei mennyt ihan nappiin...

Vaikka koitan ottaa rennosti raskauden kanssa, on mielestäni tärkeää käyttää sitä kuuluisaa maalaisjärkeä - puolin ja toisin. Turha kiihkoilu ei ole hyödyksi kenellekään, mutta fakta on, että meille myydään tuotteita, joiden haittavaikutuksista pidemmän päälle ei ole tietoa oli kyseessä sitten me itse tai sisällämme kasvava ihmisalku.

Värjäättekö hiuksianne? Kuinka usein? Entä vaikuttiko raskaus hiusten värjäykseen? 

Alkuviikkoa kuvina

idkuva

Kun ensin reissaa pari päivää pitkin poikin menee loppuviikko näköjään toipuessa. Sade on myös syönyt puuhavaihtoehtoja, joten torstaista eteenpäin meillä on tehty lukuisia palapelejä, piirretty ainakin tuhat erilaista ajoneuvoa, leikitty pikkuautoilla, kokattu leikkikeittiöllä kymmeniä aterioita, katsottu liikaa Muumeja ja pesty niin paljon pyykkiä kuin kuivaustelineet ovat antaneet myöten. Kotoilu on kivaa, mutta onneksi huomenna päästään taas vähän reissun päälle Helsinkiin.

Alkuviikosta sää suosi ainakin Kymenlaakson suunnalla. Vietettiin pari päivää mummolassa - tai no aika paljon oltiin menossa ja ohjelmaa tuntui olevan joka hetkelle, kun nähtiin tärkeitä ihmisiä. Maanantaina melkeinpä heti perille päästyämme ajeltiin Mustilan Arboretumiin päiväkävelylle. Monien alppiruusujen paras kukinta-aika oli jo takana, mutta nähtävää riitti silti ja vaihtelu asvalttiviidakkoon kelpasi enemmän kuin hyvin. Valittiin kolmesta reitistä varmuuden vuoksi lyhin (n. 1,5km) pojan takia, joka tosin olisi varmasti jaksanut pidemmänkin - tämän perässä juossut pappa sen sijaan ehkä ei. Iltapäivä oli mukava, joskin jokainen hyttynen tuntui nopeasti huitaistusta Offista huolimatta olevan meikäläisen kimpussa...

Tiistaina suunnattiin auton nokka kohti Kotkaa. Ensimmäisenä kohteena oli Vadelmatarha-kirppis, josta tuli lähdettyä ison kassillisen kanssa... Poika sai kesäksi mm. vähän hihatonta paitaa, Marimekon raitaa sekä Zaran kauluspaidan ja tulevalle jälkikasvulle hamstrasin Reiman välikausihaalarin jemmaan (pitäisikin varmaan tehdä postaus kaikista kaapista löytyvistä vauvanvaatteista, joita on "muutama"). Kirppistelyn ja pikaisen Sapokka-kierroksen jälkeen käytiin moikkaamassa Maretariumin kaloja, vedettiin vähän ruokaa naamaan ja ennen kotimatkalle lähtöä pysähdyttiin vielä Jussin Jättikirppiksellä. Olin lievästi ennakkoluuloinen paikkaa kohtaan, mutta kiitos muutaman todella hyvän pöydän multa löytyy nyt esimerkiksi muutama äitiyspaita, kuminauhavyötäröisiä hameita sekä riittävän pitkiä toppeja, joten ei mennyt hukkaan sekään visiitti.

Toivotaan, että kuvien kaltainen sää tulisi äkkiä takaisin ja tästä vesisateesta pääsisi eroon!

12.6.16

Päivitystä


Viimein sain tehtyä kaksi asiaa - päivitettyä vaatekaappiin uusia kuteita, jotka toimivat kasvavan mahan kanssa (sekä siivottua taas Ikea-kassillisen kirppikselle) ja muutettua blogin ulkoasua niin, että se sallii isomman kuvakoon käytön. Jes.

Vatsa tuntuu ottaneen kunnon kasvuspurtin ihan muutamassa päivässä ja meikäläinen on aamuisin ollut kriisin partaalla vaatteita etsiessä. Perustopit ovat napapaitoja ja tuntuu, että kaikki oversize t-paitoja lukuun ottamatta puristaa, kiristää ja kinnaa jostain. Olin ihan varma, että alkuraskaudessa olisi tullut enemmän kuin kilo painoa lisää, sen verran muumimainen fiilis on ollut päällä, mutta neuvolan vaaka oli kuitenkin toista mieltä reilu viikko sitten. Huomenna alkaakin jo 18. raskausviikko!

Perjantaina tuli tosiaan käväistyä pienen shoppailubudjetin turvin kaupungilla. Parivuotias ostoskaveri on siitä hyvä, että päätösten on synnyttävä hetkessä, eikä aikaa ole turhalle vekslaamiselle. Hieman kuitenkin huvitti, kun puolen tunnin kiertelyn jälkeen rattaiden alaosa oli yhtä ostoskassia ja oltiinkin jo valmiita suuntamaan bussilla kotiin.

Meikäläinen tuntuu olevan ihan pihalla siitä mitä kaupoista nykyään löytyy. Carlingsin lempparimyyjän kanssa tuli kuitenkin kirottua lyhyiden paitojen trendi maanrakoon - niitä löytyy omastakin kaapista ja siellä ne toistaiseksi saavat pysyäkin. Niin paljon kun tästä kasvavasta vatsasta tykkäänkin on sen kuitenkin pysyttävä piilossa, haha. Jostain syystä Bik Bok on noussut viime aikoina yhdeksi suosikki kaupoista, tällä kertaa erityisesti alkaneen alennusmyynnin takia. josta löytyi hyviä vaatekappaleita Suomen (toistaiseksi) viileään kesään.

Tänään voinkin hyvillä mielin pakkailla uudet kuteet kassiin, sillä huomenna suunnataan pojan kanssa mummolaan ainakin muutamaksi päiväksi. Mulla on jo suht hyvät suunnitelmat päivien varalle - katsotaan mitä mieltä isovanhemmat on kaavaillusta ohjelmasta. Sen voin luvata, että kuvia ja kuulumisia tulee varmasti myös bloginkin puolelle.

9.6.16

Yksinäistä hommaa


Kesä. Mistä se tuli? Mitäs nyt tehdään? Ei enää koulua, ei pakollisia menoja, ei aikuiskontakteja sitä kautta. 

Talvi ja kevät ovat olleet väsyttävää aikaa. Kaamos ja alkuraskaus olivat isoja vaikuttajia. Energia meni arjen pyörittämiseen ja illalla oma sänky veti puoleensa. Samaan aikaan huomasin vähentäneeni yhteydenpitoa kavereihin ja ystäviin ihan huomaamatta toisaalta miettien, että olisipa kiva nähdä jotakuta tai edes vaihtaa somen kautta kuulumisia.

Mulla on omasta mielestäni suhteellisen paljon kavereita. Fakta vain on, että elämä on lennättänyt meidät eri suuntiin, eri puolelle Suomea. Tällöin ex tempore kahvihetket ja puistotreffit ovat poissuljettuja ja näkeminen vaatii matkustelua sekä enemmän suunnittelua. Osan kanssa on tunnettu ala-asteelta, osa tavattu lukiossa, yksi valokuvaopinnoissa tai tutustuttu miehen kautta. Äitikavereista moni on jollain tavalla blogin kautta mukaan tulleita. Jokainen noista tyypeistä on mulle omalla tavalla tärkeä - ei väliä vaikka nähtäisiin vain kerran vuodessa. Kesä on siinä mielessä ihanaa aikaa, että itse tulee liikuttua entistä enemmän ja monella lomat sattuvat sen verran kivasti, että on paremmin mahdollisuuksia törmäillä välimatkoista huolimatta.

Olen kuitenkin herännyt siihen faktaan, ettei mulla ole omassa kotikaupungissa enää ketään, jonka luokse pistäytyä, nähdä leikkipuistossa tai jota pyytää kahviseuraksi. Kieltämättä se on hajottavaa. Erityisesti kun tietää, että edessä on kotielämää jokunen tovi. Kotiäitiys voi monesti olla suhteellisen yksinäistä hommaa, vaikka taaperon kanssa saakin väitellä siitä onko äitillä pippeli. Myönnän, että ehdin jo haaveilla pikaisestakin maisemanvaihdoksesta uusien tuttavuuksien toivossa ja vanhoja lähemmäs päästäkseni, vaikka hyvä meidän on täälläkin.

Ystävyyssuhteiden luominen aikuisiällä ei välttämättä aina ole kovin helppoa. Ei ainakaan sille ihmistyypille, jota itse edustan. Vaikeinta lienee aloitteen teko. Vaikka esimerkiksi kerhossa tapaa lähialueen äitejä, ei kenenkään kanssa ole synkannyt niin suuresti, että kerhotuttavuudesta olisi tullut jotain merkittävästi suurempaa. Edelleenkin kaverit kymmenien tai satojen kilometrien päässä ovat niitä tärkeimpiä - niitä keiden kanssa on vietetty yhdessä vauva-aikaa, käyty vaunulenkeillä ja kasvettu äitiyteen tai tunnettu pennusta asti. Ja nyt pitäisi aloittaa koko tutustumisrumba uudestaan ja mielelläni sen tekisinkin.

Niin ihanaa kun tämä kesä on, ei syksynkään lähestyminen haittaa yhtään. Tarkoitus olisi aloittaa pojan kanssa uusia kerhoja, toivottavasti vihdoin kunnon muskari sekä vierailla mm. perhetuvalla. Kenties sitä kautta matkaan tarttuu uusia tuttavuuksia.

2.6.16

Happynä


Tällä kertaa ostetaan kaikki tarvittava uutena. Niin taisin uhota jokunen aika sitten. Samaan syssyyn taisin todeta, ettei hankita mitään liian aikaisin nurkkiin pölyyntymään... No, jotenkin onnistuin kehittämään itselleni vaunuinnostuksen, joka ei noin vain lähtenytkään pois. Monta iltaa selailin uusia yhdistelmiä aina Emmaljungasta Nordiin ja Baby Merciin, eikä mikään säväyttänyt. Tai jos säväytti, sai hinta ottamaan takapakkia. Nyt ei olla investoimassa vaunuihin, jotka menevät koko lapsikatraalla, vaan koppaan ja runkoon, joka täyttää asiansa niin lyhyen vauvan makoiluajan, joka pikkujätkän kohdalla kesti vaivaiset puoli vuotta.

Ensimmäisen lapsen kohdalla mun ei tarvinnut käydä minkäänlaisia vaunuvertailuja. Jo ennen raskautta olin törmännyt Brion Happy -yhdistelmiin ja päättänyt, että ne me hankitaan. Piste. Ja käytettynä, koska uusista ei ole mitään järkeä maksaa. Hieman rakenneultran jälkeen hurautettiinkin Sipooseen hakemaan meidän mustat kolmensadan kiesit, joihin olin enemmän kuin tyytyväinen. Tyytyväinen olin myös silloin, kun myytiin vaunut samaan hintaan reilun puolen vuoden meillä olon jälkeen Emmaljungan Scootereiden tieltä, jotka ovat käytössä edelleen. 

Jo silloin vuonna 2013 haaveilin punaisista vaunuista. Ja siis nimenomaan niistä tietyistä. Tuolloin valintaan vaikutti myös meidän pitkäletti-iskän ulkomuoto (vaikkei asialla ollut tälle varmastikaan loppujen lopuksi mitään väliä) sekä se, että meille oli tulossa poika. Eikä punaisia versioita oikein ollut liikenteessäkään tuolloin.

No, nyt mulla ei ole hajuakaan kumpi meille on tulossa ja mieskin ajaa punaista farmaria, johon kärryt mätsäävät oikein nätisti. Bongasin nimittäin Tori.fistä 150 eurolla juurikin ne yhdistelmät, joista muutama vuosi sitten haaveilin. Vielä en tiedä tarvitaanko näiden rinnalle muutakin kuin seisomalauta, mutta tässä kunnossa olevat rattaat tuohon hintaan tuntuivat enemmän kuin löydöltä - etenkin kun haettiin nämä melkein naapurista! Pojankin mielestä nämä ovat "J:n rattaat", eli taitaa tykätä.