28.2.16

Voita lippu Kuva&Kamera 2016 -messuille


Heipparallaa. Ajattelin tulla nopeasti infoamaan, että Instagram-tilin puolella on vielä tämän päivän (28.2. klo 23.59 asti) menossa arvonta, jossa voit voittaa lipun 4.-6.3. järjestettäville Kuva&Kamera -messuille Helsingin Messukeskukseen. Samalla 18 euron arvoisella tiketillä pääsee toki myös muille samaan aikaan järjestettäville GoExpon sekä Helsinki Horse Fair 2016 -tapahtuman alueille. Meidän pieni poppoo vierailee messuilla näillä näkymin lauantaina mikä on jees homma, kun tämä viikonloppu on mennyt aika lailla löhötessä.

Mutta hei, linkatkaahan itsenne Instagramin puolelle jos kiinnostaa! Sinne pääset TÄSTÄ.


*Yhteistyö - lippu sekä bloggaajapassi tapahtumaan saatu

27.2.16

Pikkuautojen paratiisi

idkuva

Mulle tuli vähän puun takaa, että Lahteenkin avattiin H&M:n Home -osasto. Noin niin kuin ihan positiivisessa mielessä. En ole varsinaisesti osannut kaivata moista, mutta ekan visiitin perusteella varmasti tulee käytyä uudestaankin, etenkin kun esimerkiksi pyyhkeet kaipaavat päivitystä.

H&M:n automatto on varmasti monelle tuttu. Meikäläinen oli aiemmin ehtinyt ihailemaan vastaavaa jossain blogissa ja hiljaa miettinyt, että tuollainen olisi kiva meillekin. Lastenhuoneen lattialla aiemmin ollut äitini tekemä raidallinen matto on ihana, mutta piti sisällään ilmeisesti huonosti värjäytyneitä mustia kuteita, jotka laskivat väriä valkoisiin osioihin ensimmäisessä pesussa. Toinen puoli säästyi siistinä siihen asti, kunnes päätettiin pitää pienen miehen kanssa kaakaokestit keskellä lastenhuonetta hieman huonolla menestyksellä... Uudelle matolle oli siis tarvetta ainakin siksi aikaa, kunnes vanha saadaan taas kuosiin.

Sen lisäksi, että automatolla on missio toimia leikeissä on se myös mukavan kevyt ja juuri sopivan pieni huoneeseen, jota ei ole koolla pilattu. Pyörittelen tällä hetkellä päässäni myös verhojen uusimista tai mahdollisesti kaapista löytyvien keltaisten yksilöiden palauttamista ikkunaan tuomaan väriä ja rauhaa erilaisten kuosien keskelle. Ei olisi myöskään yhtään hullumpaa laittaa vanhaa raitamattoa olohuoneeseen ja vaihtaa sinne verhoiksi jotain värikkäämpää näin kevään korvalla. Hmm, saapi nähdä mitä tästä tulee.

25.2.16

Minä olen tyttö, ole sinä se poika


#tyttö_poika. Nuoret persut. Mä en voi pitää suutani kiinni. "Miksi" on suurin kysymys päässäni. Miksi te kampanjoitte jonkun näin naurettavan asian takia? Miksi käyttää aikaa, energiaa ja rahaa moiseen? No, huomiota saitte, mutta sen positiivisuudesta en sitten tiedä.

En minäkään kiellä, ettei olisi naisia ja miehiä sekä tyttöjä ja poikia - sehän on ihan itsestäänselvää! Elämä ei kuitenkaan millään tasolla ole joko tai. Henkilökohtaisesti mua oksettaa mustavalkoajattelu, jossa pyritään yksinkertaistamaan asiat suppean mallin mukaan näkemättä yhtään boksin ulkopuolelle. Olen naispuolinen ja hetero, enkä kuulu mihinkään vähemmistöön. En koe olevani feministi tai esimerkiksi kasvata lastani sukupuolineutraalisti, mutta olen ehdottomasti ylpeä siitä, ettei tämä maailma näyttäydy mulle mustavalkoisena. Lisäksi koen olevani suvaitsevainen ja pyrin kunnioittamaan muita - yksilöinä.

Olen ehdottoman samaa mieltä, että naisten ja miesten välillä on eroja. Niin on myös miesten ja miesten sekä naisten ja naisten välillä. En minäkään ole samanlainen kuin ystäväni. Nuorten persujen kampanja tuntuu puhuvan itsensä pussiin. "Yhteiskunta ei kuitenkaan ole tasapainossa silloin, kun ulospäin näyttää siltä, että naisia ja miehiä kiinnostaa yhtä paljon tehdä samoja asioita, vaan silloin, kun he voivat tehdä, mitä haluavat." Häh. Mitä jos naisia ja miehiä kiinnostaakin tehdä samoja asioita? Ei ihmisiä voi tuosta noin vaan lokeroida kahteen kastiin oli geeneissä määrätty genre mikä tahansa. Biologia tuntuu myös olevan joukolla vähän hakusessa - kaikki kun eivät ole selkeästi tyttöjä tai poikia.

Voit olla nainen, mies tai jotain muuta. IHAN SAMA. Ei sillä ole ratkaisevasti merkitystä. Me jokainen ollaan ihmisiä, yksilöitä olipa housuissa mitä tahansa. Piste. Niskavillat nostaa pystyyn myös ryhmittymän antama ohje vanhemmille ja kasvattajille siitä, kuinka lapsia ei tulisi hämmentää ja laittaa tälläisten "trendivirtausten" kokeiksi. Nimenomaan pitää, ettei vastaisuudessa eletä Suomessa, jossa maata hallitsee joukko mustavalkoajattelijoita, jotka eivät kohtele toisiaan suvaitsevaisesti ja arvostaen, vaan tyrannisoivat maailmaa oman boksinsa sisältä ollen sokeita muiden ihmisarvolle.

Ei sukupuolta tarvitse väkisin häivyttää tai kyseenalaistaa jos siltä tuntuu tai itseään kieltää ja jokaisen pitää olla ylpeä siitä mitä on, osittain siis samaa kun persutkin kirjoittavat. Pelkkään sukupuoleen perustuva ajattelu on kuitenkin henkilöitä alentavaa, loukkaavaa sekä ehdottoman vahingollista ja ennen kaikkea turhaa energian tuhlausta.

Vastaiskuiksi persuille: Hämmentäkää lapsianne. Pistäkää ajattelemaan ikätason mukaisesti ja näyttäkää, että meitä on moneksi. Vetäkää jälkikasvunne mukaan "trendivirtaukseen". Sukupuoli on ainoastaan ihmisen yksi mahdollinen ominaisuus ja ehdottomasti tärkeyslistan häntäpäässä. Mutta hei, ihmisiä tekin ootte, vaikken näitä ajatuksia millään tasolla ymmärräkään.

Terveisin nainen, miehen puoliso ja pojan äiti, joka epätoivoisesti yrittää kasvattaa lapsestaan edes vähän avarakatseisempaa. 

Ihan mainio ale


Niin kivoja uutuuksia kun Mainiolta näkyy olevan tulossa uudessa mallistossa, päätin silti tilata vanhoja ihanuuksia. -50% ale ja outlet houkuttelivat edullisten ostosten nimissä ja vihdoin mäkin raaskin hankkia pitkään kutkuttaneet kuteet pojan päivittyvään vaatekaappiin.

Jätkän vanhat Mainion vaatteet ovatkin jääneet pieneksi jo tovi sitten ja ainoa kyseisen merkin käytössä oleva tuote on peitto, joka lämmittää toista päivittäin niin autossa, rattaissa kuin sohvallakin. Nyt saatiin kuitenkin kaappiin täydennystä jumpsuitista sekä ihanasta kollaripaidasta (mun ehdoton lemppari!) ja lisäksi kesäisempiä kelejä siirtyy odottamaan hihaton pusero shortsien kera. Toivottavasti ne rantakelitkin sieltä ennen pitkää tulevat! Viime aikoina pienen miehen asuissa on nähty astetta enemmän värejä, mutta tämän tilauksen sävymaailma sen sijaan on jotain muuta muistuttaen enemmän äidin vaatekaappia...

24.2.16

Miten bloggaaminen vaikuttaa elämääni?


Olisiko meidän arki tismalleen samanlaista, vaikka en olisikaan päättänyt pistää blogia raskausaikana pystyyn? Oletettavasti ei. Ilman blogimaailmaa mulla ei olisi hienoja äitiystäviä (ainakaan näitä samoja), eikä verkostoa johon kuulun. Ilman blogia moni kokemus olisi jäänyt väliin - tapahtumat, tapaamiset ja kaikki sosiaalinen kanssakäyminen, jossa blogi on ollut osallisena. Ilman blogia tuskin kulkisin ihan aina kamera mukana tai lykkäisi yöunia sen takia, että on pakko päästä koneelle.

Joulun jälkeen harkitsin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Kuvastimen lopettamista. Nuo ajatukset pyörivät päässä pari sekuntia ja vaihtuivat uuden nimen miettimiseen. Sen pienen tauon aikana, jonka kirjoittamisesta pidin ehdin tehdä monia asioita, jotka olivat jääneet taka-alalle - neuloa, lukea ja selata muiden blogeja. Sitten se kuitenkin iski, ikävä ja tarve palata kirjoittamaan. Kaipuu päästä tekemään sitä, mitä on tullut tehtyä usean vuoden ajan joskus enemmän ja joskus vähemmän, oli kuitenkin ylitsepääsemätöntä.

Olen kuitenkin monesti miettinyt olisiko elämä parempaa tai jollain tavalla vapaampaa, jos tämä tekele ei olisi koskaan nähnyt päivänvaloa. Olisinko kenties keskittynyt enemmän esimerkiksi miettimään mikä musta tulee isona, viettänyt enemmän aikaa lapseni kanssa tai uhrannut useammin ajatuksia parisuhteelle? Bloggaaminen on kuitenkin ainut harrastus mikä mulla on tällä hetkellä. Se on tekemistä, jota voi harjoittaa kotisohvalta käsin - tosin aiheet ja inspiraatio eivät monestikaan saa alkujaan pelkän takapuolensa päällä istuessa.

Bloggaaminen on toistaiseksi se meikäläisen oma juttu. Lapsen syntymän jälkeen miehen työskennellessä muualla blogi oli paikka, johon purkaa ikävää ja vauva-arjen stressiä. Nyttemmin sen tarkoitus on toinen - pinnallisempi ja omaa suuntaansa etsivä. Olen kiitollinen, ettei meikäläisen niskaan ole kaadettu syyttä suotta arvosteluja tai pommitettu ilkeillä kommenteilla, vaan olen saanut työskennellä harrastukseni parissa hyvillä mielin.

Ilman blogia viettäisin luultavasti vähemmän aikaa koneen äärellä ja mulla olisi jokin muu harrastus, joka olisi vähintään yhtä iso osa elämää kuin Kaksi rumaa ja pari kaunista. Kuvatiedostot eivät pursuisi jokapäiväisiä otoksia. Ulkopuoliset eivät tietäisi ajatuksiani, eikä lähipiiri ihan jokaista vaateostosta, jota blogissa tulee esiteltyä. Kangaskassini olisi astetta kevyempi ilman järkkäriä, eikä me juostaisi ihan yhtä usein esimerkiksi erilaisilla messuilla. Pojalta ei myöskään löytyisi ihan niin monia Vimman housuja tai Crocsin saappaita. Toisaalta mies ei menettäisi hermojaan joutuessaan ottamaan kuvia (harvoin tosin!) ja ehkä joinain öinä tulisi nukuttua paremmin, kun ei istuisi väsäämään postausta, vaan siirtyisi suoraan sänkyyn, kuten monesti viime iltoina onkin tullut tehtyä.

Blogia tai ei, me eletään ihan tavallista elämää - syödään samaa pastaa joskus monta päivää, imuroidaan liian harvoin ja eletään aina pienen kaaoksen keskellä, pestään melkeinpä päivittäin pyykkiä, kuunnellaan kiukuttelua, hermostutaan ja korotetaan ääntä, maataan koko perhe sohvalla Muumeja katsoen, leivotaan, itketään, ulkoillaan... Ja mä toivon, että pystyn jatkossa tuomaan kaikkea tätä vielä enemmän bloginkin puolelle juuri sellaisena kuin se oikeasti on.

23.2.16

Keittiössä taaperon kanssa: Syrnikit


Me ollaan oikea lettuperhe. Tai no kaipa ahkeran lettujen teon voi laittaa täysin meikäläisen piikkiin. On ne vaan hyviä! Tavalliset lätyt ovat saaneet rinnalleen monta kilpailijaa muun muassa amerikkalaisista pannukakuista ja nyt uusimpana syrnikeistä eli rahkaletuista. Viimeisenä mainittu uppoaa myös parhaiten jälkikasvuun, jolle ei aina tavalliset letut maistu. Meidän versiot valmistuvat tällä ohjeella. Kuvien vadelmahillo tosin on peräisin kaupan hyllyltä, kun sitä tuli E-koodilistasta huolimatta ostettua laskiaispulliin.

Rahkaisat letut ovat nousseet myös omaksi lempparikseni. Paremman maun lisäksi syrnikit on myös helppo paistaa, sillä koostumus ei ole yhtä vellimäinen kuin perus letuissa. Toisaalta ravintoarvotkin ovat ainakin astetta paremmat, kun joukosta löytyy rahkan lisäksi enemmän kananmunaa ja vähemmän valkoisia vehnäjauhoja. Toistaiseksi en ole korvannut sokeria hunajalla, mutta sekin versio täytyy ehdottomasti koittaa.

Plussaa on myös ehdottomasti se, että lapsi pääsee mukaan valmistukseen sekoittamalla taikinaa ja esimerkiksi mittaamalla sokeria ja jauhoja. Meidän pienen miehen leivontainto ei ole laskenut mihinkään ja viimeksi tänään sain keksiä lennosta jotain super kivaa tekemistä tämän halutessa vispilän varteen. Niin kivaa kun herkkujen tekeminen onkaan, alkaa meikäläisen muodoissa näkyä jatkuva keittiössä häärääminen. Toisaalta tulihan niitä isompia housuja juuri ostettua, joten mikäs siinä...

19.2.16

Ne on vaan vaatteita!


Tänään julkaistiin Gugguun kevät- ja kesämalliston huivit ja pipot. Mä en tietäisi tätä ilman Facebookin ryhmiä ja Gugguun FB:ssä käyvää tiukkaa kommentointia. Ilmeisesti kyseisen merkin sivut eivät kantaneet suurta fanijoukkoa myssyn kuvat silmissään. Mini Rodinin julkaistaessa 10-vuotisen taipaleensa kunniaksi ekan satsin vanhoja kuoseja ja mainostettua tätä sähköpostitse klikkasin itseni vahingossa MR:n sivuille ja leuka putosi lattiaan - meikäläisen jonotusnumero olisi ollut 5000 jotain. No, onneksi ei ollut aikomustakaan tilata mitään ja pystyin sulkemaan selaimen hieman naureskellen.

Mä rakastan lastenvaatteita. Muun muassa Vimmaa, Papua, Gugguuta, Mini Rodinia ja niiden ohella markettikamaa jos se vaan näyttää hyvälle. Ymmärrän niitä, joille vaatteet ovat vain vaatteita sekä toisaalta niitä, jotka haluavat panostaa ja käyttää enemmän rahaa. Jokainen tyylillään. Itselleni paras mieli tulee, kun löytää niitä ns. merkkikuteita edullisesti esimerkiksi alennusmyynneistä tai kirpputoreilta. Tietysti välillä tulee tilattua jotain arvokkaampia uutuuksia mikäli ne on vaan pakko saada, mutta pääasiassa koitan saada hyvää, omaa silmää miellyttävää ja käyttökelpoista halvalla.

Mun pieneen päähän ei kuitenkaan mahdu se raivo esimerkiksi Gugguuta kohtaan, kun perheenäiti ei saakaan tilattua jälkikasvulleen paitaan mätsäävää uutuus pipoa tai huivia juuri silloin kun ne ilmestyvät tai kun joku jää ilman Rodinin pallokalalakanoita. Okei, totta kai on kurjaa jos tekniikka pettää tai tuotteita on sen verran niukasti, etteivät kaikki saa haluamaansa, mutta niinhän se elämässä menee. Mikä tekee siitä yhdestä myssystä niin tärkeän, ettei joku muu käy? Tai miksi on saatava juuri ne pallokalalakanat?

Lastenvaatteita ostaessa ei osteta pelkkiä kuteita, vaan statusta. Tuskin kovinkaan monelle enää pelkkä parempi laatu, jota merkkivaatteilla uskotaan olevan toimii kannustimena - etenkin, kun todistusaineistot osoittavat tietyissä tapauksissa jotain ihan muuta. Kieltämättä joidenkin merkkien kuteet yksinkertaisesti vaan näyttävät niin hyvälle, että ne on pakko saada. Tietyn merkkisten vaatteiden hankkiminen ei ole pelkästään lasten pukemista, vaan jopa harrastus. Mutta silti - silti ne ovat vaan vaatteita, mikä jokaisen kannattaisi pitää mielessä. Mäkin joitan pysyä yöt sängyssä, enkä nouse ylös jonkun jumpsuitin takia, kuten edellisessä postauksessa mainitsin.

Onneksi tähän asti ilmestyneet mallistot ovat olleet pääasiassa täynnä pastellivärejä tai outoja kuoseja, eikä vastaan ole tullut mitään must have -juttuja, jotka veisivät rahat tililtä. Meidän viimeaikaiseksi värilemppariksi on puolivahingossa noussut punainen - Kontista löytyi nimittäin Marimekon uudet housut ja Vekarakirppikseltä Beau LOvesin huppari tuossa kirkkaassa sävyssä!

18.2.16

Värikkäitä uutuuksia


Yhtenä iltana selasin puhelimella Facebookia sängyssä ja eräs linkki pisti silmään - Metsolan ystävämyynti. Oli pakko nousta ja avata kone, vaikka vasta pari päivää aiemmin olin todennut, ettei valikoimasta löydy tällä hetkellä mitään tilaamisen arvoista. Muuttolinnut-kuosinen jumpsuit muutti kuitenkin asian, sillä hakusessa on ollut haalarimallinen vaate, joka pukea ylle muun muassa pidemmille automatkoille. Tällä hetkellä meidän jätkä tosin hilluisi mieluiten pelkkä hihaton paita yllään kaiket päivät... Jumpsuitin kaveriksi oli pakko napata (melkein) mätsäävä pipo kivalla alennuksella.

Kevään mittaan pojan vaatekaappi tulee varmasti päivittymään ja jotain uutta on hankittava. Ainakin kevätkengät ja pari muuta juttua... Onni suosi meitä myös Annu E. -blogin arvonnassa ja poika saa reissulaukuksi Mini Rodinin repun! Ei hullumpaa. Reppu on varmasti hyvä kaveri kirppikseltä löytyneelle Pico-takille.

Me (tai tällä hetkellä oikeastaan vaan minä) ollaan oltu vähän kipeinä, mutta onneksi pöpöt näyttävät eksyneen meille lievänä. Toivotaan, ettei lauantain suunnitelmat mene uusiksi. Ihanaa, että viikonloppu on jo parin oven takana!

16.2.16

Näytä mulle tie aurinko sun uuteen aamuun


Reino & The Rhinos - Aurinko. Joka kevät tai oikeastaan ensimmäisinä aurinkoisina päivinä, kun sisällä asunnossa alkaa tuntea lämmön ikkunoiden läpi nousee tuo kappale mieleen. Tänään oli juuri tuon biisin mukainen fiilis. Päässä pyörii sata ja yksi asiaa ja jotkut hommat harmittavat, mutta kaikki unohtuu auringon polttaessa ne pois. Tuli siivottua kämppää, nautittua valosta, syötyä hyvin ja ennen kaikkea hyvää. Tuli myös toimittua lapsenvahtina, leikittyä enemmän kuin pitkään aikaan, selattua nettikauppoja (toistaiseksi) tilaamatta mitään ja huomattua, kuinka Lahti-Kouvola -välin junaliput maksavat nykyään vaan neljä euroa. Kiitos Vr! Nyt viitsii ravata lapsuuden maisemissa useammin kuin kerran kahdessa kuussa...

Siinä missä eilen ei meinannut uni tulla millään simahdan tänään varmaan nopeammin kuin saunalyhty ja ennen kaikkea hyvällä mielellä huomista auringonpaistetta odottaen. Ethän vaan Ilmatieteenlaitos huijaa? Ehkä ennen sitä jaksan suunnitella vielä viikonloppuista Helsingin reissua, joka tulee pitämään sisällään tällä(kin) kertaa muutakin kuin anoppilan ruoka-antimet. Ja voisihan sitä vielä selailla vähän lisää niitä nettikauppoja, jos vaikka jotain tarttuisi matkaan. Huomenna suunnataan oikomaan kirpputoripöytää Vekarakirppikselle ja viedään vielä muutama tavara tyrkylle pariksi vikaksi päiväksi ja iltapäivällä varmasti ulkoillaan kunnolla. Ei yhtään hullumpi alkuviikko, vaikka ihan tavallinen onkin.

15.2.16

Hukassa (+ linkkaa pukeutumiseen liittyvä blogi!)



Kotona lapsen kanssa ollessa tulee vietettyä turhankin paljon päiviä lököhousuissa ja narutopeissa. Ja mitä enemmän hengailee pelkissä kotivaatteissa sitä helpompi niissä on myös poistua esimerkiksi kauppaan tai muuten vaan poiketa johonkin ihan nopeasti. Viime Prisma-reissun haaremihousut + muhkea toppatakki -yhdistelmä taisi viedä voiton...

Mä olen pienestä asti ollut vahvasti kiinnostunut pukeutumisesta ja kuteista, lukenut aiheeseen liittyviä lehtiä sekä blogeja ja ollut jossain määrän ajantasalla muun muassa kauppojen tarjonnasta - aina siihen asti kun lapsi syntyi. Tällä hetkellä tiedän turhankin monen lastenvaatemalliston sisällön, mutta samaan aikaan koen olevani ihan pihalla siitä mitä itse pukisi ylleen kuin myös siitä mihin muut tuppaavat käärimään itsensä.

Eteen on tullut myös muita ongelmia pukeutumiseen liittyen - meikäläinen on nimittäin kerännyt muutaman lisäkilon mikä on toisaalta ihan fine. Ainut ongelma on se, etteivät vanhat housut meinaa enää mahtua kiinni. Hups. Onneksi kirppis ja H&M:n alennusmyynti pelastivat tilanteen edullisesti. Silti omat vaatevarastot tarvitsisivat jonkinlaista päivitystä, mutta millaista? Oma tyyli tuntuu olevan ihan hakusessa.

Uusien kuteiden lisäksi koen kaipaavani inspiraatiota. Siispä pyydän teitä linkkaamaan joko oman tai suosikki bloginne, jossa pääpaino on pukeutumisessa!

14.2.16

Kevättä hiuksissa


Meikäläisen tukan väri vaihtelee tällä hetkellä vähän fiiliksen mukaan. Siinä missä vast ikään koitin saada pään mahdollisimman neutraaliksi iski nyt viikonloppuna halu testata jotain muuta. Kylpyhuoneesta löytyy kasa sävyttäviä hoitoaineita, joten uuden kokeilu on helppoa, eikä kovinkaan lopullista. Kestovärit ja rankemmat operaatiot on tällä hetkellä aika lailla no no -listalla muun muassa latvojen kunnon takia, joten keveimmillä konsteilla on pärjättävä, eikä mulla oikeastaan ole mitään sen kummempaa tukkatavoitetta johon pyrkiä - päivä kerrallaan eteenpäin.

Ehdoton sävylempparini tällä hetkellä on Biozellin Frozen Mocha, jolla saa jopa pinkeistä hiuksista ihanan luonnollisen väriset. Toinen suosikkini on ehdottomasti Raspberry hoitoaineeseen sekoitettuna, jota tälläkin hetkellä on osassa päätä. Shokkipinkki ei ole oma juttu, se on huomattu, mutta vaaleampana yhdistelmänä tilanne on toinen. Vaikka oman värin kasvattaminen on käynyt monesti viime aikoina mielessä, iski todellisuus vasten kasvoja, sillä se maantienharmaa kellertävän kullertavilla vivahteilla ei vaan ole kauneimmasta päästä.

Tällä hint of pink -meiningillä mennään siis ainakin toistaiseksi. Sivut ja takakaljukin kuulivat taas koneen hurinan ja lyhentyivät 1/4 tuumaisiksi, joten tällä pärjää taas hetken. Tosin eihän sitä koskaan tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu...

Hyvää ystävänpäivää tyypit! Mä koitan selvitä tästä mutakakku+jäätelö -koomasta.

11.2.16

Takaisin sinne mistä lähdettiinkin


Kuinka moni huomasi vaihtuneet tekstit blogin ylälaidassa ja sivussa? Musta ja blogista tuli paluumuuttajia, kun Lumoblogit vaihtui takaisin Indiedaysiin. Hassua. Punnitsin asioita jonkin aikaa ja jokin ID:ssä veti takaisin. Lumoblogien ryhmä on huikea, eikä lähtöön liity mitään sen kummempaa. Isompi blogikoti houkutteli kuitenkin vaihtamaan kirjat takaisin sinne mistä lähdettiinkin eli tästä päivästä eteenpäin Kaksi rumaa ja pari kaunista löytyy jälleen Inspiration-blogien joukosta.

Bloggaaminen on nyt alkuvuonna maistunut paikoittain jopa puulta, toisinaan taas fiilis on ollut katossa. Toivon ja uskon, että nyt paluun jälkeen (ja koska luvassa on muitakin kivoja juttuja bloggaamiseen liittyen) inspiraatio kasvaa entisestään valonkin lisääntyessä ja mahdollistaessa kuvaamisen muutakin kuin parina hassuna hetkenä. Mua kiinnostaisi kuitenkin tietää, mitä juuri te haluaisitte lukea? Mikä teitä kiinnostaa? Olisiko jotain toivepostauksia? Laittakaa rohkeasti tulemaan.

Meikäläinen kömpii kohta sänkyyn, sillä huomenna on lähipäivä kuvareportaasien merkeissä ja sitten edessä siintääkin jo viikonloppu!

9.2.16

Antaa sataa


Me ei päästy tänä laskiaistiistaina pulkkamäkeen. Läheinen rinne muistutti jäärataa ja kirpputorimatka (pöydän oikomista ja tavaroiden vientiä, ei ostamista!) kumisaappaissa oli yhtä liukua. Iltapäivän ulkoilua varten sai kaivaa kaapista tamineet, joita ei ole hetkeen tarvittu - nimittäin kuravaatteet. Kerrostalon pihasta löytyy jäiden lisäksi nimittäin litra tolkulla vettä, joten päätin suosiolla olla testaamatta Reiman haalarin vesipilareita ja pukea pojalle päälle jotain muuta.

Lämpenevät kelit ja sade eivät haittaa, kun on oikeat varusteet vieläpä kahtena eri settinä. Lämpimämpien kuteiden päälle on helppo heittää ohuet kurahousut ja sadetakki, kun taas mustat fleecevuorelliset menevät ohuemmalla alustuksella. Kurahanskojen alla villalapaset taas pitävät kädet kuivina ja piilossa kylmältä. Molemmat sadetakit sekä kurahousut ovat kirppislöytöjä, samoin siniset Crocsin saappaat, jotka mahtuvat toistaiseksi, muut hankittu uutena.

Vaikka kosteat kelit eivät ole lemppareita, on ikkunalautoihin ropiseva sade jollain tavalla rauhoittavaa ja merkki lähestyvästä keväästä. Okei, viikonlopulle on näköjään luvassa pakkasia, mutta silti!

7.2.16

Makee ja selkee viikonloppu


Viikonloppu meni siivillä. Paras pitkään aikaan. Lauantai alkoi kirppistavaroiden viennillä. Lahden Vekarakirppikseltä löytyy nyt pikkujätkän kuteita sekä virheostoksia koossa 92cm-104cm ja kengät kokoa 24-25, vink vink. Tiistaina vien vielä muutaman kassillisen lisää. Tarjolla on peruskuteita (huppareita, t-paitoja, kollareita, farkkuja ja kangashousuja) sekä muun muassa Noshin kuoseja, Vansin, Niken ja Adidaksen tennarit, kumisaappat, pari toppahaalaria, Marimekkoa, Metsolaa jne. eli aika laidasta laitaan.

Lauantain iltapäivä ja ilta kului meikäläisen osalta lapsivapaissa merkeissä. Ensin syöminkejä hyvässä seurassa, jälkkärilaskiaispullat kotona ja kohta oltiinkin matkalla tsekkaamaan Cheekia. Jep. Musiikin suhteen olen todella kaikkiruokainen, mutta silti epäröin ensin kun mua pyydettiin seuraksi kyseiseen häppeninkiin. Jälkikäteen olen onnellinen, etten jättänyt menemättä. Allekirjoittanut lauloi nimittäin mukana suhteellisen monessa niin Nikke Ankaran kuin Cheekinkin biisissä... En edes tiennyt osaavani sellasta määrää kappaleita! Meidän paikat oli katsomossa suorassa linjassa lavan kanssa ja näkyvyys oli taattu. Kahden tunnin vedon jälkeen tuntui sille, että olisi voinut fiilistellä vielä pari tuntia lisää. Huikeeta.

Käydessäni nukkumaan puolenyön jälkeen heitin miehelle, että mistä vetoa, että lapsi herää kuudelta ja niinhän siinä kävikin. Tämän päivän meiningit poikkesivatkin eilisestä aika lailla mummolareissuineen ja lumiukkoineen. Mahat on vieläkin täynnä laskiaispullia ja valmiiksi tehtyä ruokaa. Näissä fiiliksissä on hyvä alottaa uusi viikko ja katsoa mitä se tuo mukanaan.

Tsemppiä maanantaihin!