30.9.15

Väsyneen äidin iltapala


Olen keski-ikäistynyt. Nykyään Yhteishyvän tippuessa postiluukusta selaan heti ensimmäisenä reseptiosion. Bongattuani jokunen aika sitten intialaisen voikanan ohjeen ja todettuani, että hyvää on löytyy luottoa myös muihin resepteihin - eikä tälläkään kertaa menty mönkään. Iltapalalla nimittäin nautittiin pinaatti-juustobostonia ja mä tykkäsin. Ainoastaan paistoaikaa pidensin hieman ohjeesta poiketen, sillä meidän uuni osaa olla aika oikukas. Kannattaa koittaa tätä! Meikäläisen projektina on koota uusia, mielenkiintoisia ruokia ja leivonnaisia, joten voi olla, että safkajuttuja näkyy blogissa taas tiheämminkin, kun into on kasvussa.

Kuvittelin saavani nauttia herkkua rauhassa teen kanssa pojan käytyä nukkumaan, mutta ystävämme uniongelmat on täällä taas. Vai pitäisikö sanoa yhä. Viime yönä pikkujätkä heräsi kolmesti ja yhdellä kerralla valvoi parisen tuntia. Siitä huolimatta aamu alkoi klo 7. Tänään toinen ei meinannut millään asettua yöpuulle, sillä ilmeisesti tukkoinen nenä kiusaa, vaikkei sitä hereillä ollessa meinaa edes huomata. Toisaalta nukkuminen on ollut tappelua reilun kuukauden ja yöt katkonaisia, joten ihan kokonaan en laittaisi tätäkään nuhaisuuden piikkiin. Huono nukkuja mikä huono nukkuja, mutta onneksi päiväunet maistuivat ainakin tänään!

Nyt mä suuntaan unten maille ja hiljaa toivon, etten joudu heräämään ennen kuin aamulla... Sormet ristissä!

28.9.15

Vastauksia


Vastauksia esittämiinne kysymyksiin. Meikäläiselle heitettiin kiva määrä kyselyitä ja pari haastettakin on tullut viime aikoina. Päätin koota kaikki samaan syssyyn, yhteen postaukseen. Ihana päästä valottamaan mahdollisesti vähän toisenlaistakin puolta itsestäni ja meistä. Tässä ne tulevat, lukuisat vastaukset.

Millainen äiti olet omasta mielestäsi? Kuvaile vapain sanoin tai esim. 4 adjektiivillä.
Paikottain lyhytpinnainen, huolehtiva ja herkkä. Äiti, joka yrittää laittaa rajoja, mutta (tietenkin) rakastaa ollen silti paikottain periksi antava ja lepsu.

Millaisia asioita arvostat arjessa... Ja ylipäätään elämässä?
Tavallisia juttuja. Miestä, rakkautta, perhettä, omaa jaksamista, terveyttä, mahdollisuutta opiskella maksullisessa koulussa, taloudellista vakautta... Kavereille koitan löytää enemmän aikaa, niin huikeita ihmisiä olen saanut elämääni matkan varrella

Jos saisit matkustaa minne vaan, mihin matkustaisit ja miksi?
Öää, minkäänlaista matkakuumetta ei ole päällä. Ehkä jonnekin Etelä-Eurooppaan.

Onko oikein että kannabis on laitonta Suomessa?
Yllättävä kysymys. Pakko sanoa, etten sinällään ole asiaan kamalasti perehtynyt, mutta totaalisen päihteettömänä tyyppinä sanon, että on. Toisaalta lääkekannabiksen hyödyt ja haitat ovat sitten asia erikseen... Paha.

Mikä on lempi pikaruokaravintolasi?
Ei käydä oikeastaan ikinä missään Mäkkäri, Hese, Burger King -tyyppisissä paikoissa, joten varsinaista lempparia mulla ei ole. Raflahampparit kyllä kelpaa.

Itketkö usein?
Jep. Väsyneenä erityisesti tai jos joku on tosi tunteellista... Itkeminen helpottaa. 

Mihin kiinnität ensimmäisenä huomiota tavatessasi uuden ihmisen?
Luultavasti puhetapaan ja ulkonäköön, jälkimmäiseen en mitenkään arvostelumielessä, mutta on kai se luonnollista skannata uusi tyyppi ekaa kertaa nähdessä.

Keräiletkö jotain?
En. Tai no miehen mielestä ehkä käytettyjä Marimekon Tasaraita-paitoja pojalle...

Onko sinulla outoa tapoja?
Ei kai?

Millaisista miehistä sytyt?
Hahaha. Ihana kysymys. Mulla ei ole mitään tiettyä miestyyppiä, mutta sellainen tietynlainen itsevarmuus ja nöyryys samassa paketissa on aika jees. Ja rock-henkisyys, tatuoinnit tai esimerkiksi pidemmät hiukset on plussaa. Partakin komistaa.

Minkä koet tämänhetkisessä elämässä haastavimmaksi?
Haastavinta on ehkä opiskeluihin keskittyminen. Kehittääkseni taitojani mun pitäisi varata oikeasti aikaa kuvaamiselle ja tekemiselle, mutta toistaiseksi en osaa vielä tasapainotella tarpeeksi koulun, äitiyden ja oman ajan välillä. 

Koetko olevasi negatiivinen vai positiivinen ihminen?
Nykyään ehkä enemmänkin positiivnen, vaikka saatankin joskus maalata piruja seinille ja stressata tulevia juttuja suotta.

Jos voisit asua missä tahansa maailmassa, missä asuisit?
En haikaile ainakaan Suomen ulkopuolelle, enkä usko, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Lahti, Helsinki, Turku... Joku sopivan kokoinen suomalainen kaupunki olisi kelpo ja tärkeintä olisi se millainen koti siellä on ja millaisella alueella.

Mitä mieltä olet lasten kanssa matkustamisesta, tuntuuko haastavalta vai itsestäänselvyydeltä?
Ei olla tehty mitään ulkomaanmatkoja, joten siitä en osaa sanoa. Koen, että jos on hinkua lähteä jonnekin niin lapsi kulkee kyllä mukana. Meidän pisimmät reissut on kahdestaan tehty Turun matka junalla ja autoretki Lahdesta Iihin, kun poika oli 6kk. Hyvin on mennyt, mutta kyllähän se liikkuminen ilman lasta on helpompaa ja vähemmän stressaavaa. Automatkat Helsinkiin ja junailut Kouvolaan on sellaista pienemmän luokan matkustamista, jota tulee harrastettua useemmin ja rutiinilla.

Voisitko olla kasvissyöjä/vegaani?
En usko tai näe omalla kohdallani syytä. 

Mitä ajattelet vaatteiden ostamisen eettisistä ja ekologisista puolista?
Täytyy nolona myöntää, etten hirveästi ajattele tätä puolta, vaikka kuteita tuleekin hankittua esimerkiksi käytettynä. Jotenkin sitä on niin helppo ummistaa silmänsä ja olla pohtimatta taustoja.

Mainitse joku "julkkisihastus", jos ei oo enää niin vaikka teiniaikainen.
Olen ollut aina huono ihastumaan julkkiksiin, mutta teininä tuli ihailtua Simple Planin jätkiä ja McFlyn Dougieta, koska olihan se söpö. Jälkimmäistä seuraan edelleen Instassa ja mielenkiintoiselta (ja hyvännäköiseltä) tyypiltä vaikuttaa edelleen ja SP:n biisejäkin tuli taas viime viikolla fiilisteltyä.

Miltä tuntuu olla juuri sen ikäinen kuin nyt olet?
Aika hyvälle. Ikä on vaan numero ja teinivuosina koetut ikäkriisit on jääneet taakse. Koen saavuttaaneeni sopivasti tämän ikäiseksi ja elämä on muutenkin jokseenkin mallillaan. Kohta sitä ollaan jo 23!

Mistä keksitte poikanne nimen?
Jami-nimi oli pyörinyt mielessä jo "entisessä elämässä" ja googlettaessani harvinaisempia nimiä vastaan tuli Jamiel, joka iski heti ja istui miehen sukunimeen. Eipä siinä tarvinnut muita nimiä miettiä. 

Omistatko ajokorttia?
En, enkä ainakaan toistaiseksi ole sitä hankkimassakaan, vaikka joskus ajotaidottomuus ketuttaakin.

Lemppariblogit joita seuraat?
Seuraan blogeja lähinnä sattumalta, säännöllisen epäsäännöllisesti, sillä olen jotenkin nirso luettavien suhteen ja tuntuu, että kaikki omat lempparit on laittaneet pillit pussiin. Lumoblogien kautta tulee luettua joitakin ja lisäksi mm. Kochanieta, Barbamamaa, Yhteenkasvettua jne. Uutta luettavaa saa vinkata ja erityisesti pitäisi tutustua esimerkiksi ruotsalaisiin tai englanninkielisiin äitilifestyle-blogeihin.

Mitkä rattaat omistatte, onko ollut hyvät?
Rataspostaus onkin roikkunut luonnoksissa ikuisuuden. Meillä on Emmaljunga Scooter 2.0 -rattaat ja on olleet oikein kelvot. Näistä lisää kunhan saan tekstin väsättyä ja julki!

Mitä kuuluu (ei saa vastata mitään perusvastausta "hyvää" "ihan ok" tms.)?
Yllättävän hyvää, mitä nyt tällä hetkellä väsyttää. Opinnot on tuoneet lisäpotkua arkeen ja kohottaneet mielialaa ja parisuhdekin tuntuu parantuneen. Hymyilyttää ja haukotuttaa. 

Haluatko lisää lapsia? Perustelut?
Haluan! Haluaisin vaikka heti. En näe itseäni vaan yhden lapsen äitinä, vaan vähintäänkin toinen täydentäisi meidän perhettä. Mies on toistaiseksi vastaan ja meikäläinen vauvakuumeilee minkä ehtii. Sniif. 

Mitä opiskelet?
Valokuvausta Lahden kansanopistossa tavoitteena samaisen alan korkeakouluopintoihin pääseminen.

Tulevaisuuden haaveet?
Saada valokuvauksesta ammatti, isompi perhe, omistusasunto...

Koetko olevasi onnellinen?
Koko ajan kasvavassa määrin. Myönnän, että esimerkiksi toisen lapsen kaipuu ja ketutus siitä, etten ole saanut ammattikorkeapaikkaa sekä ihan perus väsymys lannistavat mielialaa silloin tällöin, mutta kaiken kaikkiaan asiat on mallillaan.  

Millä kameralla kuvaat? Jos amatööri ostaa järkkärin, mikä/minkalainen kamera kannattaa ostaa?
Kuvaan Canon Eos 60D:llä. Mä itse koen, että rungolla ei perus kuvaamisessa ole niinkään väliä, vaan tärkeintä on investoida perus kittilinssien sijaan johonkin muuhun, laadukkaamman sarjan objektiiviin. Itse rakastan käyttää kiinteitä linssejä (esim. 50mm), mutta makuasioitahan nämä ovat, kuten koko valokuvaaminenkin loppujen lopuksi. Olisiko kiinnostusta lukea kalustosta ja itse kuvaamisesta enemmän omassa postauksessa? Jos aiheesta on enemmän kysymyksiä, niin saa pistää tulemaan. 


Sitten haasteiden kautta tulleet kysymykset, jotka eivät olleet samoja kuin edelliset...

Milloin ja mistä syystä aloit bloggaamaan?
Pidin jo teininä jotain lifestyleblogi-hässäkkää, mutta varsinainen pidempiaikainen blogi-innostus lähti vauvakuumeilun alkaessa 2012. 

Mikä on mielipuuhaasi vapaa-ajalla?
Mulla ei ole varsinaisesti työtä ja vapaa-aikaa. Kai. Valokuvata jaksaa aina ja tietysti kirjoittaa blogia. Tykkään myös leipoa ja laittaa ruokaa, kun siihen on aikaa ja saa touhuta rauhassa. 

Jos voisit tavata kenet tahansa (elävän tai kuolleen henkilön), kuka se olisi?
Ainoa mitä tulee mieleen on omat isovanhemmat, heistä kun en ole tavannut yhtäkään, sillä jokainen ehti jatkaa matkaansa tuonpuoleiseen ennen syntymääni. 

Millainen olisi unelmien syyspäivä?
Sellainen, että aurinko paistaa ulkona ja ilma on viileää, mutta itse saa istua sohvalla peiton alla selaamassa lehteä teemuki kädessä ihan rauhassa. 

Mikä inspiroi sinua tällä hetkellä bloggaamaan?
Lumoblogeihin liittyminen antoi uutta draivia, mutta muutenkin blogin kirjoittaminen tuntuu tarpeelliselta ja just siltä omalta, tärkeältä jutulta tällä hetkellä.

Mikä on lempikirjasi?
Ei voi sanoa vain yhtä! Muun muassa Anna-Leena Härkösen Heikosti positiivinen ja Jean-Dominique Baubyn Perhonen lasikuvussa tulevat ekana mieleen. 

Mitä ruokaa teillä syödään eniten?
Luultavasti pastaa ja jauhelihakastiketta. 

Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?
Kahden lapsen äitinä opiskelemassa valokuvausta AMK:ssa. Joohan. Ja ehkä jopa Pitkäletin vaimona? 

Lempiesineesi kotona?
Kahvinkeitin, jos käyttöesineitä miettii. Muuten joko vanha kamera tai veljeni tekemä puulipas, jolla on tunnearvoa. 

Millä herkuttelet ensi viikonloppuna?
Hmm... Ehkä anopin pöydän antimilla.

Mistä uudesta huonekalusta tai sisustuselementistä haaveilet juuri nyt?
Uusi ruokapöytä on ollut hankintalistalla aika pitkään. Poika tarvitsisi myös vihdoin junnusängyn.

Lempivaatteesi?
Ehkäpä mustavalkoinen kirppikseltä hankittu jakku. Neljä euroa rakkautta. 

Minkä voimalla selviät inhasta kylmästä ja pimeästä talvikaudesta? 
Sen kun tietäisi... Talvi on tosin juhlasesonkia - ensin mies täyttää vuosia, sitten on joulu, pikkujätkän synttärit ja itsekin vanhenen. Se varmasti auttaa. 

Tärkein ihminen maailmassa?
Eiköhän se tuo mies ole. Tai poika. Tai oma äiti.

Lempisatusi?
Ei ihan perinteinen "Masa Mainio rakentaa auton". Oli lempparini lapsena ja nyt kirja on pojalla, joka ei vielä ole jaksanut kuunnella tarinaa alusta loppuun.

Pidätkö joulusta? Tärkeimmät jouluperinteet?
Pidän! Tärkeimpiä itse aloittamiani jouluperinteitä on, että teen kaikki laatikot itse ja että ollaan keskenämme kotona. Näistä en aio tinkiä. 

Lempileivonnaisesi? (Reseptinkin saa jakaa ;))
Rakastan leipomista, joten miksi tämä on näin paha, eikä mitään tule mieleen! Ehkä basic mango-juustokakku, vaikka harvoin tulee tehtyä. Tai karjalanpiirakat. 

Joulu vai juhannus?
Joulu. Ei olla moneen vuoteen vietetty juhannusta oikeastaan ollenkaan. 

Huh. Urakka ohi. 

Jaksoitteko lukea loppuun?

26.9.15

Ei mua merkkivaatteet kiinnosta...


...paitsi jos nyt sattuu ok hinnalla löytymään. Päijät-Hämeen Monikkoperheet ry:n järjestämä kirppistapahtuma oli todella positiivinen yllätys! Myyjiä ja ostajia tuntui riittävän, tavaraa oli reilusti ja totta kai meikäläisen matkaan tarttui jotain. Tyttöjen vaatteiden tarjonta vaikutti olevan poikia monipuolisempaa ja juurikin meidän, niin mun kuin äitikaverin, etsimät koot tuntuivat olevan kortilla.

Vaikken löytänytkään etsimääni, eli talvihaalaria ja kumisaappaita pikkujätkälle, lähdin paikalta hyvin mielin. En ole mikään Gugguu tai Mini Rodini -hypettäjä, vaan ennemminkin hintojen kauhistelija, mutta kun kyseisiä merkkejä käveli vastaan kohtuullisella, ellei peräti edullisella hinnalla varustettuna, en nähnyt mitään järkeä jättää vaatteita henkariin odottamaan seuraavaa noutajaa, vaikkei virallista tarvetta ollutkaan. Gugguun svetari on sen verran reilu, että menee varmasti pitkään, mikä tekee ostoksesta jossain määrin vielä fiksumman sijoituksen.

Kieltämättä mun mielenkiinto lasten merkkivaatteita kohtaan on taas kasvussa, mutten pidä tarpeellisena laittaa lukuisia kymppejä yhteen tiettyyn vaatekappaleeseen. Siispä tälläiset kirppislöydöt piristävät todella materialistia, jonka lompakko ja mieli eivät aina anna periksi kaikille haluille.

Mitäs tykkäätte?

25.9.15

Kirppishullun päiväkirja


Vapaapäivä kotikonnuilla ja kirppiskierros. Mitäpä muutakaan. Rahaa kului parisen kymppiä ja kotiinviemisiksi lähti kassillinen tarpeellista ja vähemmän tarpeellista. Mä en saanut mitään, poika senkin edestä. Löytyi niin ihka uutta talvitakkia, farkkurotsia pieneksi jääneen tilalle, tennaria ihan vaan siksi, että ne olivat niin halvat ja söpöt... Marimekko-kokoelmakin kasvoi pyjaman verran, samoin paitakasa yhden perus valkoisen pitkähihaisen voimin.

Ja arvatkaapa mihin sitä ollaan huomenna heti aamusta suunnistamassa? Lastenvaatekirppikselle äitikaverin kera. Ainoat puuttuvat asiat ovat reilu talvihaalari ja isommat kumisaappaat, mutta miten musta tuntuu, että mukaan saattaa tarttua jotain muuta(kin)?

Terveisin Kirppishullu. Ja vielä on hetki aikaa kysellä täällä!

24.9.15

Äiti menee nyt


Kaksi ihka oikeaa hoitoviikkoa takana, edessä pitkä viikonloppu. Koko ryhmiskuvio on sujunut yllättävän helposti ja hoitajien sanoin tämä on vaikeinta äidille. Se lienee totta. En olisi ikinä uskonut kuinka reipas meidän pieni ujostelija onkaan ja miten simppelisti kaikki on mennyt. Kuinka ihanaa oli tänäänkin mennä hakemaan pikkujätkää, joka toisen pojan kanssa leikkiessä ei edes ensin huomannut äitin saapumista? Vau!

Jokaisena aamuna poika on tirauttanut eron hetkellä pari kyyneltä, jotka lakkaavat välittömästi, kun ovi meidän välillämme sulkeutuu ja kun tämä pääsee muiden lasten luo. Muuten kaikki on sujunut loistavasti. Ensimmäisenä päivänä unet eivät meinanneet maistua muiden kanssa samassa huoneessa ja jätkä oli sammunut alakerran sohvalle istuvilleen pienen protestoinnin jälkeen ja edelleenkin tämä kuulemma aloittaa päikkärinsä istuma-asennossa kuin yrittäen viimeiseen asti taistella unta vastaan. No, jokainen tyylillään... Ruoka maistuu kuulemma hyvin, tämä syö hienosti itse, vaikka kotona joskus vaatiikin palvelua ja osallistuu leikkeihin koko ajan enemmän ja enemmän. Ekoina päivinä poika oli tyytynyt katselemaan muiden puuhia, mutta touhuissa on tapahtunut suuri muutos ja leikkikavereita on alkanut löytyä muista suurin piirtein samanikäisistä lapsista.

Meidän pieni ujostelija on reipastunut silmissä. Myös puhe on kehittynyt parissa viikossa ihan huikeasti ja nykyään muun muassa bongaillaan koko ajan "kekkoja" liikenteessä, puetaan päälle "akki", hiekkalaatikolla mätetään "iekkaa", mukiin halutaan "aitoa" ja oltiinpa missä tahansa näytetään kaikki vastaantulevat "amput". Jätkästä on kehkeytynyt papukaija, joka toistaa ihan kaiken. Viimeisetkin pelon rippeet syntymäasfyksian vaikutuksista puheeseen karisevat pois. On niin outoa nähdä kuinka iso se oma lapsi onkaan, etenkin kun muutos on tapahtunut taas viikoissa.

Vaikka alkuun tuntui todella vaikealle jättää toinen muiden hoidettavaksi, on oma mieliala kohentunut viime aikoina, vaikka pientä stressinpoikastakin on päässyt syntymään ja elämä on saanut opiskelujen myötä uutta sisältöä. Tulevaisuudessa viime viikon kaltaiset neljän hoitopäivän viikot ovat harvinaisia - tällä viikolla päiviä oli kolme ja ensi viikolla about saman verran, mikä on juuri passelisti. On ihana istua koulussa paikoillaan kuuntelemassa luentoa sohvannurkassa ja tuntea, että arjessa on muutakin kuin lapsenhoito, mutta silti on niitäkin päiviä, kun saa olla oloasussa, eikä ole kiire mihinkään. Ainakaan juuri sillä hetkellä.

23.9.15

Kuka kaipaa väriä?


Tervetuloa kurkkaamaan meikäläisen vaatekaappiin. Mihin muuhun sitä käyttäisi vapaapäivän aamun kuin paitakasojen suoristamiseen? Teki ihan hyvää, sillä ovien takaa ei löytänyt oikeastaan mitään ennen kuin kippasi kaikki kuteet keskelle makuuhuoneen lattiaa ja aloitti järjestämisen täysin puhtaalta pöydältä. Nyt mun ei tarvitse kirota kovaan ääneen kello 7 aamulla, kun yritän löytää puhdasta toppia ja suhteellisen epäryppyistä paitaa.

Mustaa, valkoista, harmaata ja farkkua. Siinä on kaappini päävärit. Eilen ostin villinä kirppikseltä viininpunaisen pitsipaidan ja kuvissakin vilahtaa muun muassa vihreä neule ja näyttää mulla olevan myös yksi pinkki toppi. Rakastan erilaisia mustavalkoisia kuoseja, joita onkin kertynyt yllättävän paljon. Aina satunnaisesti koitan valita jotain omasta väriskaalasta poikkeavaa, mutta oli kyseessä sitten puuterinvärinen pitsipaita tai tummansininen jakku, saavat värit väistyä. Ei ne vaan istu mulle.

Vaikken pidäkään itseäni minään mekkotyttönä löytyy henkareista monia erilaisia kolttuja ja tunikoita, joista en luopuisi millään, vaikkeivat ne aina olekaan käytännöllisimmästä päästä arkipukeutumista ajatellen. Kotona hengailen monesti rennoissa lököhousuissa tai vikan kuvan tyyppisessä univormussa, mutta koulupäivinä päälle on eksynyt välillä jotain jännempää. Tällä hetkellä pyörivä mustavalkokurssi pimiötyöskentelyineen kannustaa kuitenkin jättämään parhaimmat mekkoset kaappiin turvaan ja huomennakin vetäisen päälle mustat housut (ne huonoimmat) ja kirppikseltä hankitun kollaripaidan, jossa mahdolliset pienet kemikaalitahrat eivät haittaa.

Vaikka kuteita näyttäisi olevan ihan mukava määrä, koen monen naisen tavoin jatkuvaa vaatekriisiä, kun pitäisi johonkin lähteä. Viime aikoina suurilta katastrofeilta on kuitenkin vältytty, sillä koen löytäneeni oman tyylini, enkä toistaalta stressaa teinivuosien tavalla omasta ulkonäöstäni. Enää en myöskään mieti minkä ikäiseltä mahdan muiden silmissä näyttää, vaan vedän ylleni juuri sitä mikä parhaalta tuntuu ja mikä sopii sen hetkiseen fiilikseen.

Miltä teidän vaatekaappinne näyttää?

Tänne saa edelleen laittaa kysymyksiä tulemaan!

22.9.15

Ihanat tytöt


Saatiin tänään vieraita. Nähtiin Even kanssa vasta lauantaina Tampereella, mutta tänään mukana oli Aada, joka ollaan tavattu viimeksi keväällä. Likasta on kehkeytynyt sellainen pikku söpöliini, että mun olisi tehnyt mieli vaan rutistaa toista. Ihana hymytyttö! En voi millään uskoa, että ollaan tunnettu Even kanssa siitä asti, kun lapset olivat muutaman kuukauden. Aika on kulunut siivillä ja kaikenlaista on mahtunut matkan varrelle. Kaipaan sitä aikaa, kun pienet olivat ihan vauvoja ja käveltiin pitkin Kouvolan katuja. Välillä ollaan nähty harvemmin, toisinaan enemmän, mutta ystävyys ja yhteiset mielenkiinnon kohteet pysyvät, vaikka ollaankin muuten tyyppejä ihan ääripäistä.

Eveä ja Aadaa katsoessa mulle iski tyttökuume - mäkin haluan oman tyttären tuon ronskin pikkujätkän lisäksi. Vauvakuume sen kuin pahenee... Kuinka sitä yht äkkiä voikaan kaivata jotain niin kovasti ja tuntea, että palanen puuttuu? Okei, tämä "yht äkkinen tunne" on kestänyt päälle vuoden. Mutta joo, ei siitä enempää.

Neitien muuttaessa Jyväskylään nähdään varmaan entistä harvemmin, mutta yhteydenpito ei varmasti tule loppumaan. Olen niin onnellinen, että mulla on tälläisiä ihmisiä elämässä ja pojalla kavereita, joiden kanssa on köllitty leikkimatolla ihan vauvasta lähtien. Siinä ne tänään istuivat kumpainenkin pöydän ääressä syömässä itse ruokaa ja pannukakkua ihan kuin niin olisi ollut aina, vaikka vasta vuoroteltiin siitä kumpi maistelee sosetta ensin sitterissä. En kestä.

21.9.15

Kysykää!


Pelko siitä, ettei kukaan kysy mitään. Silti mä rohkaistun ja laitan kysymys-postauksen vireille, ihan vaan koska aiemmin uhkasin niin tehdä. Nyt olisi erityinen tilaisuus pommittaa meikäläistä kysymyksillä ja saada takuuvarmasti vastaus aiheesta kuin aiheesta. Onko jotain mitä haluaisit tietää meistä? Entä onko joku juttu, josta olen maininnut, mutta haluaisitte kuulla lisää? Antakaas tulla.

Kysykää! Aikaa on perjantaihin (25. päivä) asti.

19.9.15

Lukijana


Hieno päivä. Pikkujätkä herätti puoli kuusi ja kahdeksalta istuinkin jo junassa suuntana Tampere. Odotin innolla Even ja Miian järkkäämää Lukijapäivää en pelkästään kyseisen tapahtuman takia, vaan siksi että näkisin kaveria pitkästä aikaa ja päästäisiin vaihtamaan viimeiset kuulumiset. Tietysti kaikki järkätyt ohjelmat ja ihan huikean kattava lahjakassi olivat oiva lisä päivälle, joka piti sisällään paljon kaikenlaista, vaikka ensi alkuun päästiinkin pikkaisen hommiin.

Muutaman tunnin jaksoon mahtui niin vaate- ja meikkiesittelyä kuin myös Mindfulnes-tunti, joka jätti meikäläisen ehkä vähän kylmäksi. Välillä taas herkuteltiin muun muassa suolaisilla paloilla, piirakalla sekä jäätelöllä. Porukka oli mukavaa - osa olikin vanhoja tuttuja, osa taas uusia ja juttu luisti. Vaikka matkalle sattuikin yllätyksiä oli päivä oikein onnistunut ja jaksan ihailla sitä vaivaa ja panosta, joka tapahtuman eteen oli nähty. Tunnelma oli koko päivän rento ja uskon, että kaikilla oli mukavaa!

Päivän päätteeksi, ennen parituntisen junamatkan alkua käytiin vielä Even ja tämän toisen kaverin kanssa vetämässä Ikea-safkat naamaan ja meikäläinen tankkasi vielä laukkuun puolisen kiloa irtokarkkeja matkaevääksi. Niillä jaksoi hyvin, vaikka sujuvasti edenneen junamatkan jälkeen saikin odotella tovin bussia, kun kävely yksin pimeässä ei houkutellut. Tällä hetkellä oma sohva, lahjapussista kaivettu uusi t-paita ja peitto ovat ihan paras yhdistelmä, jota ei voita kuin omaan sänkyyn kömpiminen. Tää oli aika hyvä päivä!

16.9.15

Hetkiä


Viime päivinä. On tehty lettuja. Rakennettu liian harvoin junanrataa. Suututtu, kun äiti päätti ottaa talvikengät pois sisällä tunnin jalassa olon jälkeen. Käyty Tigerissa ja ostettu palapeli ihan vaan siksi, että joku olisi hetken aloillaan. Kärsitty migreenistä ja popsittu kasa lääkkeitä edes pienen avun toivossa. Ulkoiltu. Ihmetelty sirkushevosia hoitopaikkamatkalla. Oltu niin kaksijakoisissa mietteissä, että on kyseenalaistettu jo tehtyjä päätöksiä. Kuultu miehen suusta voisitsä jäädä taas kotiin -kommentti. Tajuttu kuinka mahtava hoitopaikka pojalla onkaan ja kuinka reipas tämä on ollut. Peruttu jo tehtyjä suunnitelmia, kun olo on voimaton ja pää kuin auton alle jäänyt. Nukuttu huonosti ja valvottu keskellä yötä. Istuttu koululuokan sohvalla kippurassa ja kuunneltu vaan rauhassa mustavalkokuvauksesta. Syöty iso lounas ilman kiirettä. Odotettu viikonloppua ja Tampereen reissua.

Huh. Kohta sekin sieltä tulee.