30.6.15

Loppukesän to do -lista

IDKUVA

Huomenna alkaa heinäkuu. Ihan oikeesti! Pakko sanoa, että tämä on oudoin kesä tähän asti. Syksyn meiningit on vielä pari päivää iso kysymysmerkki, mutta pian sekin selviää. Jotenkin tuntuu, että kesäloma alkaa vasta kun saa tietää jatkuuko kotiäitiys ja pitääkö alkaa etsiä töitä vai ollaanko sitä syksyllä menossa kouluun. Onneksi säätkin näyttävät alkavan kunnolla suosia vasta nyt, joten ei tässä pienessä jännitysahdistuksessa ole liiemmin mitään menetetty. Paitsi ehkä hyvin nukutut yöt ja pala mielenterveyttä. Argh. Mutta mitä tänä kesänä olisi vielä tarkoitus tehdä...

1. Viettää pojan kanssa pari yötä mummolassa 
Ulkoilua, meikäläisen lapsuuden maisemat, saunomista, ehkä jotain ajelua lähitienoolla, kyläilyä...

2. Käydä kalassa
Liittyy edelliseen! Kuinka väärin on onkia jos ei itse aio syödä ahvenia, särkiä tai mitä mukaan tarttuukaan...? Oman isäni kanssa kaksistaan tehty kalareissu on vaan perinne.

3. Huvipuisto-reissu
Johonkin huvipuistoon tekisi mieli, mutta saapi nähdä toteutuuko. Lintsi voisi onnistua mummila-reissulla tai Tykkimäki mummola-käynnillä. Ellei meillä sitten tule asiaa Turkuun, jolloin voisi käydä Muumimaailmassa.

4. Korkeasaaressa käynti 
Viime kesänä päästiin Korkeasaaren johoon asti, muttei jaksettu venata, vaan käännyttiin takaisin. Ehkä tänä kesänä mukana on enemmän kärsivällisyyttä (ja takana paremmin nukutut yöt)?

5. Koko päivä tai peräti viikonloppu kahdestaan miehen kanssa
Mulla olisi haaveena saada olla isomman jätkän kanssa rauhassa kotona niin, että pikkumies olisi muualla - levätä, käydä syömässä, olla vaan... Jos luvassa on muutto kauas isovanhemmista täytyy suunnitelma ainakin toteuttaa kaikkien takia. Katsotaan.

6. Kutsua kaverit suuremmalla porukalla kylään esim. illanvieton merkeissä
Sekä miehen että mun kaveripiirin hajalla olo pitkin poikin sekä meidän elämäntavat (lapsiperhearki ja juomattomuus) ovat johtaneet siihen, ettei me kovin usein käydä illanistujaisissa. Toisaalta olen myös itse suht saamaton järkkäämään mitään, mutta ehkä nyt olisi hiljalleen aika?

7. Käydä edes muutaman kerran uimassa
Lämmetkää vedet! Viime kesänä käytiin uimassa ehkä kahdesti pikkujätkän kontatessa järven pohjassa. Awws. Mua ei saa kylmään veteen millään ja toisaalta mulla on pieni dilemma bikinien suhteen...

8. Käydä Yli-Marolan kotieläinpihalla
Oltiin kaverien kanssa niin menossa tuonne heti kun paikka aukeaa, mutta kappas, huomenna on tosiaan heinäkuu ja tässä sitä ollaan. Ehkä ensi viikolla? Hehe.

Toisaalta loppukesän avainsanoiksi voisivat nousta myös stressaamattomuus, nauttiminen ja rentoutuminen. Joko joudutaan järkkäämään tiukalla tahdilla elämää uusiksi tai parantelemaan hetki haavoja ennen uuteen nousuun lähtemistä, mutta onneksi on valoisa kesä eikä talven kaamos!

Liian nirso mutsi?


Juhannuksen jälkeen alkoivat alennusmyynnit. Jossain otettiin varaslähtö jo ennen keskikesän juhlaa. Oma vaatekaappi sai täydennystä liveostoksien merkeissä (tulossa vielä esittely eilisistä löydöistä, jotka lähtivät mukaan ehkä vähän yllättävästä paikasta!) ja samaan aikaan teki mieli panostaa pikkujätkänkin vaatteisiin, sillä kirppiskuorman mukana lähti taas viimeksi kasa pieniä uusiin koteihin ja kaapin ylähyllyllä on vieläkin miniksi jääneitä kuteita.

Lastenvaateshoppailun luulisi olevan helppoa. Tarjontaa on vaikka miten niin myymälöissä kuin nettikaupoissakin. Jokaisesta hintaluokasta löytyy jotakin. Eikö? Miksi musta kuitenkin tuntuu, että helppous on shoppailusta kaukana! Ongelmia on pari. 1) Musta on tullut pihi. 2) Vaatteiden ulkonäkö ei vaan miellytä.

Okei, suurin probleema lienee se, että musta kaikki pikkujätkän vaatteet voisivat olla mustia, valkoisia, harmaita tai punaisia. Mieluiten mustavalkoisia. Pirtsakkaa. Toisaalta ei se värityskään kaikkia vaatteita pelasta, jos edessä on esimerkiksi joku räiskyvä printti. Toki meiltä löytyy muitakin sävyjä, mutta uusia ostaessa vaatekappaleen pitäisi tietenkin miellyttää silmää, vaikka kirppikseltä tuleekin kannettua kotiin ei niin täydellisiä yksilöitä. Kaiken kaikkiaan vaatteen nyt vaan pitäisi olla ostamisen ja erityisesti hintansa arvoinen. Merkillä ei ole mitään väliä, mutta mitä halvempi sitä parempi, ellei kyseessä ole joku pakko saada- juttu. No, jotain onneksi löytyi - osa alessa, osa ei. Kiitos H&M ja Kärkkäinen. 

Vinkatkaahan mulle mistä ostatte lapsillenne vaatteet? Onko mun maku vaan niin kieroutunut vai olenko oikeasti liian nirso, kun ei omaa silmää miellyttäviä kuteita meinaa löytyä (ainakaan siihen hintaan, mitä niistä mieluiten maksaisin)?

27.6.15

SOME-koukussa

Pääsykoetehtäviä otsikolla "Aina mun pitää...". Aina mun pitää tuijottaa kännykkää ja samalla olisin missannut näidenkin kuvien hetket, jotka ovat siis heijastuksia ympäristöstä kännykän ruudun kautta taltioituna. 

Herään yöllä, kun itkuhälyttimestä kuuluu pojan yskintää. Tokkurassa hipaisen kännykän ruutua ja katson onko tullut sähköposteja. Virkistyn sen verran, että tarkistan myös Instagramin. Näyttöön ilmestyy muutama sydän. Iltaisin mies käskee laskemaan kännykän alas ja aamulla kahvia keittäessä on pakko päästä tsekkaamaan heti mitä Facebookiin kuuluu. 

Missä kohtaa sosiaalisesta mediasta tulee ongelma? Ehkä siihen on meikäläisen some-käytöksestä puhuttaessa vielä matkaa - olen vain innostunut ja nykyaikainen. Niin haluan ainakin ajatella. Silloin kun on tekemistä ja actionia arjessa ei kännykän näprääminen tai koneella istuminen jaksa kiinnostaa, mutta jos aktiviteetit ovat vähissä haluan, että pieni some-maailma on jatkuvasti ulottuvillani viihdyttämässä ja tarjoamassa virikkeitä.

Tällä hetkellä Instagram on ehdottomasti pahin koukuttaja. Kuten meikäläisen seuraajat tietävätkin, tulee uutta materiaalia ladattua useita päivittäin. Tai no pääasiassa iltaisin. Anyway, kuvat sen kun lisääntyvät koko ajan! Toisaalta aikaisin sänkyyn mentyämme ja miehen nukahdettua viereen nappaan luurin kouraan ja alan selailemaan muiden kuvia - ja kappas, tunti tai kaksi on mennyt alta aikayksikön. Kieltämättä joskus tuntuu, että ne tunnit olisi voinut käyttää paremminkin, mutta toisaalta ainakin vielä toistaiseksi multa löytyy aikaa.

Te, jotka olette pitäneet lomaa somesta, vau! Mä en tällä hetkellä pystyisi. Toisaalta en edes tahtoisi. Ne hetket blogin parissa, Facebookissa (jonne päivitän nykyään lähes pelkästään kuvia) tai Instagramissa ovat mulle tässä elämäntilanteessa näillä voimavaroilla korvaamattomia pikkujuttuja arjen keskellä. Niiden avulla saan omia kuvia muiden iloksi (tai riesaksi), pidettyä nopeasti yhteyttä lähipiiriin ja päivitettyä kuulumisia sekä tavattua uusia ihmisiä. Ja vaikka mitä muuta.

Negatiivista puolta mun ei ole tarvinnut niinkään ajatella, vaikka viimeksi tänään pohdin voinko julkaista Instagramissa kuvan pikkujätkästä. Sinne se kuitenkin meni. Taas kerran. Edelleen pojan yksityisyyden suhteen päällimmäinen ajatus on, että kuvat ovat vain kuvia ja niin kauan kun jätkä on fyysisesti turvassa valvovan silmäni alla on kaikki hyvin. Toisaalta pienen puuhista on tullut avauduttua hieman vähemmän blogiteksteissä vauvavuoteen verrattuna, mutta kyllä mä ajattelin jotain päivitystä pistää kunhan 1,5v on täynnä.

Hyvä paha some... Sellainen se taitaa olla. Mitä ajatuksia muilta löytyy tällä hetkellä aiheesta? Koukuttaako vai onko käyttö minimissä? 

Ps. Huomasin, että meidän Insta-linkki on ollut pitkään väärin tuolla blogin oikeassa laidassa. Asia on nyt korjattu ja tämän linkin takaa löytyy oikea profiili (@kuvastinblogi).

26.6.15

Worth a visit - Parhaat kirppikset

Marimekon paita ja mun farkkutakki Lanttilasta, Monkin valkoinen toppi Kirppis-Centeristä. 
Olen peräisin kirppisperheestä. Aina jos lähdetään vanhempieni kera ajelemaan, heittää joku joko tosissaan tai läpällä onko jossain lähellä hyviä kirpputoreja, joissa käväistä. Ja usein sitten käväistäänkin. Kaupunkeja kolutessa on tullut törmättyä suht moneen erilaiseen paikkaan, joten ajattelin jakaa omat lempparit teidän kanssanne. Moni esittelemistäni kirpputoreista on itsepalvelumestoja, joten on tietysti aina vähän tuurista kiinni sattuuko myyjien joukossa olemaan ketään, joiden vanhat tavarat iskevät juuri omaan silmään.

Lanttila - Lahti
Lanttila on ehdoton ykkönen! Asutaan lähellä, joten välillä tulee käytyä melkein päivittäin katsomassa pöytien tarjontaa, toisinaan taas välissä on viikkoja. Paikka on suuri, joten mukaan mahtuu monenlaista. Erityisesti (nuorten) naisten- sekä lastenvaatteita on reilusti. Kuteiden lisäksi mukaan on tarttunut mm. kirjoja pikkujätkälle. 

Kirppis-Center Manhattan - Turku 
Myönnän, että kokemukset tästä mestasta rajoittuvat yhteen visiittiin, joka se oli ainakin tuottoisa. Kaverin mukaan mesta on yleensäkin kelpo. Kirpparilla on yli 400 myyntipöytää, joista lähes jokainen oli ainakin meidän Turun reissun aikaan täynnä. Mukaan tarttui tuolloin niin vaatteita kuin kenkiä itselleni, lastenvaatteita paikassa oli vähemmän. Kirppis-Centereitä löytyy kaupungista toinenkin, mutta siitä mulla ei ole kokemusta. 

Centtilä - Kouvola 
Suht uusi kirppis ex-kotikonnuilla. Hetkeen ei ole tullut vierailtua, mutta ilmeisesti tavara liikkuu ihan ok:sti ja melkeinpä aina on tullut jotain ostettua. Lemppari löytöjä on Marimekon Tasaraita-shortsit sekä -paita. 

Kontti - Lahti
Lahdessa toinen lemppari on Punaisen Ristin Kontti, josta mukaan on lähtenyt muun muassa pojalle niin saappaat, maiharit kuin Crocsin talvikengät ja itselle mm. neuleita ja nahkatakki. Iso, siisti ja selkeä, mutta vaatii aikaa, jotta ehtii koluta rekkejä läpi. Täältä on lähtenyt matkaan myös huonekaluja. 


Lastenvaatekirppikset: 

Vadelmatarha - Kotka
Siisti ja symppis paikka, jossa vaatteet yms. ovat selkeästi esillä. ja tarjonta on laajaa. Oman käynnin perusteella suosittelisin erityisesti vauvaikäisten vanhemmille. 

PikkuSiili - Turku 
Iso lastenkirppis, josta meidän käynnillä tuli bongattua muun muassa Mini Rodinia yms. merkkivaatetta. Todellakin käymisen arvoinen ja vaatii aikaa penkoa pöytiä. Paikka viettelee näköjään tällä hetkellä kesälomaa. Sijaitsee samassa rakennuksessa kuin Kirppis-Center Manhattan. 

Ipanainen - Helsinki
Ipanaisesta on ollut puhetta monissa blogeissa. Kelpo paikka käväistä ohi mennessä, mutta ekaa vierailua lukuun ottamatta olen tainnut lähteä tuolta ilman ostoksia. Kuitenkin todella mukava ja selkeä mesta. 

Muita maininnan arvoisia, joissa on tullut vierailtua: 
Kylähullu - Kouvola
Cetori - Lahti
Lanttila - Vantaa 
"Evakkotori" Kouvolassa kesälauantaisin (klo 7-13)

Mulle päin saa vinkata hyviä kirppiksiä Helsingin suunnalta, kun siellä tulee melkeinpä joka toinen viikonloppu käytyä! Veturitallit on kertaalleen tsekattu, mutta muuten olen aika uunona.

Kuvamateriaalina Jamin kaukolaukaisimella ottamia otoksia. 

24.6.15

Meidän lautasilla osa 2


Nämä kuvat on pyörineet koneen uumenissa jonkun aikaa. Ekasta osasta tykättiin sen verran, joten ajattelin alkuperäisen suunnitelman mukaan tehdä toisenkin postauksen meidän arkisista ruuista. Voipi olla, että lisääkin on vielä luvassa. Tänään söin itse eilen paistettuja kalapuikkoja muiden nauttiessa lihakeittoa, jottei ruokaa mene roskiin, mutta yleensä meidän sapuskat näyttävät enemmän ylhäällä oleville.

Viime aikoina lautasille on siis päätynyt muun muassa jauhelihapihvejä tacomausteisella kermakastikkeella bataattimuussin seurana. Tuo oli musta makujensa puolesta aika hyvä setti! Meidän pikkujätkästä ei ole viime aikoina ottanut oikein selvää mikä maistuu milloinkin, mutta kaikki erilaiset sosemaiset safkat uppoavat aina. Samoin tonnikalapastavuoka, mutta sitä en kovin usein viitsisi kokata...

Loppuviikosta syötiin kanaa täysjyvänuudelien kanssa. Kastike oli taas kermaista, mutta mukana oli myös maissia, punasipulia ja kookosmaitoa, jota pitäisikin hyödyntää ruuanlaitossa enemmän! Täytyy tsekkailla enemmän ohjeita, jotta saisi uusia ideoita ja laajennusta raaka-aineiden repertuaariin.

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä on kanawokki. Kasvikset on suoraan pakasteesta - ihanan helppoa! Tällä kerralla mukana oli myös cashewpähkinöitä, kun niitä sattui kotona olemaan. Kaiken maailman mausteiden (esim. curry, paprikajauhe, mustapippuri jne.) lisäksi mulla on tapana heittää sekaan aina mm. chilikastiketta ja hunajaa. Tää oli kyllä onnistunein wokki pitkään aikaan!

Nähdäänkö muiden lautasilla tän näköistä safkaa? 

Ps. Linkkailkaahan blogejanne edelliseen postaukseen, erityisesti muoti-/tyyliaiheisia!

23.6.15

Kesäluettavaa kiitos!


Olen viime aikoina keskittynyt häikäilettömästi itseeni. Se ei tarkoita sitä, että poika tai vaikka mies olisivat olleet sen huonomalla, mutta jostain on tullut revittyä aikaa ja voimavaroja panostaa omaan olemukseen. On tullut ostettua uusia vaatteita kaupasta kirppiksen sijaan (ei sillä että siinä olisi mitään huonoa), kokeiltua erilaisia hiusväkerryksiä, luettua uusia blogeja, jotka keskittyvät enemmän vaatteisiin ja ulkonäköön...

Ja niistä blogeista puheen ollen, linkkailkaapa mulle kesäluettavaa! Kriteereinä olisi seuraavat:
- pinnallisuus plussaa, erityisesti muoti-/tyyliblogit kiinnostavat
- kirjoittajalla persoonallinen ja mielenkiintoinen olemus (okei joo, makuasia)
- hyvät, isot kuvat
- selkeä yleisilme & visuaalisuus ja hyvä fiilis

Omista lemppareista kokoan listan blogiin ja jos yhtään kolahtaa niin tässä on teidän blogillenne uusi lukija! Pistäkäähän linkkejä tulemaan.

22.6.15

Sale sale sale


Kesän ekat alelöydöt. Yhtään en häpeile, vaikka näitä postauksia tulisi jatkossa lisääkin. Kävin tänään nimittäin tyhjentämässä kirppispöydän ja tuotoista tietty prosentti on varattu vain ja ainoastaan oman vaatekaapin päivitykseen ja piristämiseen. Ei hullumpaa.

Jostain syystä isompi jätkä suostui tänään töiden jälkeen lähtemään pienelle ostarikierrokselle. Tuon kauppakeskuksessa vietetyn tunnin aikana meikäläiselle tarttui mukaan mekko Carlingsista, jonka jo aiemmin olin kantanut sovituskoppiin, mutta jättänyt kauppaan sekä hame ja paita Bik Bokista. Ensimmäisenä mainittu on kyllä ihan ykkönen ja lemppari vaatekaupoista sen verran mitä niissä tuleekaan kierreltyä. Huikeita löytöjä, enkä köyhtynyt kuin 26 euroa.

Huomenna saadaankin perhettä kylään, eikä mulla ole vielä hajuakaan mitä on ohjelmassa. Toivottavasti sää suosii niin voidaan tehdä jotain mukavaa, eikä olla vankina neljän seinän sisällä - ja kenties saan pukea tuon uuden mekon päälle!

21.6.15

Kylmästä lämpimään

idkuva

Juhannus tuli ja meni. Vietettiin viime päivät pääasiassa kotona suht tavallisesti, mitä nyt herkuteltiin hieman, käytiin veljellä kylässä ja tulihan se eka luonnonkukkakimppukin haettua. Instagrammista löytyy muutamat otokset jussin vietosta. Nyt aletaan olla jo sillä kesän paremmalla puolella, mutta silti tänään iski ensimmäistä kertaa todellinen kesäfiilis auringon lämmittäessä kunnolla. Ihmisten pukeutuminen jakaantui selkeästi kahtia - toiset kulkivat shortseissa ja toiset takit päällä. Kieltämättä olin aamulla itsekin vaatteiden suhteen kahden vaiheilla, mutta hame ja toppi sysäsivät farkut kaapin perukoille. Mulla olisi peräti neljä shortsihaalaria odottamassa hellekelejä, enkä kyllä yhtään valittaisi jos saisin ne hiljalleen käyttöön!

Tänään puolet päivästä makasin sohvalla musiikkia kuunnellen. Vanha virsi: väsytti. Ja nyt väsyttää taas. Pojan päiväunien jälkeen oli pakko ryhdistäytyä ja lähdettiin satamaan puistoilemaan ja kävelylle. Ehdoton lempipaikkani Lahdessa erityisesti tähän vuodenaikaan. Joskus asuttiin ihan naapurissa, mutta nyt ei tule ihan niin usein käytyä, kun matkaa on hieman enempi.

Juhannus hidasti normaaliudesta huolimatta blogin tahtia. Pääkin on ollut vähän tyhjä. Niin koti-, meidän päivä kuin kosmetiikkapostauskin on pyörinyt mielessä. Toisaalta voisi esitellä myös oman ja pojan vaatekaapin tai kenties linkkailla lemppari kesämusiikit... Ruokajuttujakin olisi jemmassa muutama. Mistä tämä ystäväni saamattomuus on tullut kylään ja miten siitä pääsee eroon?

Kaikesta huolimatta, hyvää alkavaa viikkoa! Eiköhän meistä kuulu taas pian.

18.6.15

HH - Helppo & Herkullinen


Koska meidän juhannukseen ei kuulu mitään sen speciaalimpaa oli mun pakko edes leipoa. Mielessä pyöri kaikki juustokakuista lähtien, mutta illalla kotiuduttuamme kauppareissulta (lue: ihmismanalasta jonne en enää jalallani astu) tuntui nopeus ja helppous olevan päällimmäisenä mielessä. Teki vaan mieli saada ripeästi jotain iltakahvin seuraksi!

Kinuskikissa ei pettänyt taaskaan ja sivuilta bongasin nopeasti sitruunatortun ohjeen. Aikas herkullista! Sitruunan pieni kirpeys uppoaa ainakin meikäläiseen ja erityisesti kermavaahdon sekä kahvikupposen kanssa tämä oli oikein maukas lisä iltaan.Voin kuvitella, että huomenna jääkaappikylmänä ja makujen imeydyttyä torttu saattaa olla vielä astetta parempaa.

17.6.15

Paluu menneisyyteen


Mua hieman järkyttää, että nämä kuvat on otettu vuonna 2012. Ihan hullua. Parasta on se, ettei tule myötähäpeän tunnetta esimerkiksi vaatteiden tai muuten ulkonäöon suhteen, oikeastaan päinvastoin. Näistä taltioinneista ja ulkomuodostani tuolloin voin olla ihan ylpeä. Samoja vaatteita roikkuu edelleen kaapissa (bongatkaa esimerkiksi lemppari takit). Tuolloin elämäntilanne antoi periksi ihan eri tavalla panostaa itseensä - oli aikaa ja halua sekä talouskin antoi monesti periksi.

Vuosi 2012 oli kuitenkin samaan aikaan elämäni rankin. Menetin pienen ihmisen alun, kärsin paniikkikohtauksista, kenties voisin sanoa jopa masentuneeni ja lopulta erosin... Toisaalta myös rakastuin, opiskelin mielenkiintoisessa ympäristössä valokuvausta ja kasvoin ihmisenä aivan hurjasti. Tietyllä tapaa tajusin, että olen menossa väärään suuntaan ja korjasin tilanteen. Samaan aikaan menetin oikeastaan kaiken tutun aina vanhasta kodista lähtien, mutta uudet ihmiset täyttivät aukot ja saivat mut takaisin raiteille entistä onnellisempana.

Jonkun mielestä vanhojen jahkailu saattaa olla vain ajan tuhlausta, mutta mä olen toista mieltä. Mitään, ei edes niitä kaikkein huonoimpia hetkiä, ei saa unohtaa. Tää taitaa olla jo aika deep shit -matskua, mutta ilman niitä kaikkia vastoinkäymisiä, olkoon sitten pieniä tai suuria, meikäläinenkään ei olisi tällainen kuin nyt. Jos yksikin pikkujuttu olisi mennyt erilailla, mä en olisi nyt tässä. Ilman menetystä mulla ei olisi pikkujätkää tai ilman eroa tätä nykyistä suhdetta. Mikä ei tapa, vahvistaa ja ennen kaikkea opettaa.

Ajan kuluessa musta on niin ulkoisesti kuin sisäisesti kasvanut se tyyppi joka olen tänä päivänä. Hienoa nähdä, että pieniä välillä tapahtuneita notkahduksia lukuun ottamatta olen näyttänyt itselleni jo useampi vuosi sitten - ja toivottavasti näytän jatkossakin.

16.6.15

Se oli kaikki vaan unelmaa, kuva mun päässä

idkuva

Suhteeni valokuviin on monimutkainen. Yksinkertaistettuna pieni pääni lajittelee itse tuottamani kuvamatskun kolmeen kastiin - 1) blogikuviin ja arkisiin otoksiin, niihin joita täälläkin on suurimmaksi osaksi, 2) asiakaskeikkoihin tai muihin hieman suunnitellumpiin henkilökuviin ja 3) omaehtoisiin räpsyihin, joissa kuvaaminen on itseisarvo ja homma jossain määrin harkittua tai vahvasti tunneperäistä.

Kun ensimmäisen kerran aioin mainita blogissa hakevani opiskelemaan korkeakouluasteelle valokuvausta meinasi pupu mennä pöksyyn. Pitkän aikaa, useamman vuoden olin julkaissut materiaalia muiden nähtäväksi. Nämä kuvat eivät välttämättä aina täyttäneet omia laatukriteerejä, saattoivat olla tärähtäneitä (mikä ei tietysti aina haittaa) tai muuten onnettomia mikäli esimerkiksi kohde tai muu elementti aiheutti sen, että ne oli vain syystä tai toisesta pakko julkaista. Viime aikoina olen koittanut panostaa, mutta edelleen joukkoon mahtuu matskua, jota en välttämättä täysin allekirjoittaisi.

Kun joku kehuu esimerkiksi Facebookiin laittamiani kuvia, menen vaikeaksi. Joskus tekisi mieli kysyä, että tiedäthän, etteivät ne ole niitä parhaita, aitoja teoksia. Kun joku toteaa blogin kuvista jotain en osaa olla. Ne ovat vain kuvituskuvia ja sivun täyttöä, tärkeitä sellaisia kuitenkin. Tällä hetkellä multa puuttuu paikka jonne kerätä sitä omaehtoista tuotantoa, jota periaatteessa haluaisi laittaa muiden nähtäviksi, muttei kuitenkaan levittää ympäri nettiä. Toisaalta viimeistään Taideakatemian pääsykokeet saivat mut niin solmuun oman ilmaisun kanssa, etten edes tällä hetkellä saa mitään uutta omaa projektia käyntiin.

Lienee sanomattakin selvää, että tällä hetkellä ykköshaaveena olisi opiskelupaikan saaminen ja valmistuminen kuvataiteilijaksi neljän vuoden päästä. Kun multa pääsykokeissa kysyttiin mitä opinnoilta odotan, vastasin yhtään miettimättä, että oman visuaalisen ilmaisun vahvistumista ja kykyä löytää oma tapa kuvata. Mikäli koulupaikka ei aukene joudun tekemään ainakin vuoden näitä ratkaisuja ilman ulkopuolista opastusta ja ilman samanlaista mahdollisuutta edetä kohti ammattimaista uraa ja sitä kaikkein suurinta unelmaa. Kliseistä joo, mutta max kaksi viikkoa pitää vielä jännätä! 

15.6.15

Melkein kuin uusia


Tältä näyttää ihmisrahjus sen jälkeen, kun on täyttänyt kirppispaikan viidellä kassilla roinaa. Suurimmaksi osaksi vaatteilla. Toivotaan, ettei tarvitse kantaa viikon päästä takaisin kuin murto-osa kamoista. Pieni taskurahakaan ei tekisi yhtään hullumpaa, joten toivoa saattaa, että tavaraa menee hyvin ja ennen kaikkea kassan kautta.

Näiden kuvien pointtina on esitellä meikäläisen tämän päivän olemusta ja semi kirppispainotteista asua Cheap Mondayn tennareineen, Pull&Bearin farkkuineen sekä Marimekon paitoineen, jotka ovat super löytöjä kaikki. Pitkä jakku sen sijaan on Ginasta uutena hankittu keväämmällä. Aamulla päällä olisi saanut olla enemmänkin, mutta iltapäivän mittaan sää onneksi parani, eikä tänään olekaan varsinaisesti tullut ulkoiltua. Sen sijaan kierreltiin äitini kanssa muutamat kaupat läpi ja pari juttua lähti matkaan. Tää on kai sitä vaatteiden kiertokulkua - osa lähtee myyntiin, mutta vastapainoksi tulee hankittua muutama uusi kaappiin.

Huomisesta eteenpäin jatkuu taas arki, sillä meidän vuokratyöläisen kutsu kävi töihin. Hieno juttu, mutta harmi silti. Onneksi on vielä juhannus sekoittamassa pakkaa! Miehen lomailun aikana on kyllä tullut kerättyä enemmän univelkaa kuin normisti, sillä nukkumaan on käyty milloin sattuu, mutta aamut ovat silti alkaneet omalta osalta samaan aikaan kuin pikkujätkällä, eli klo 6.15-07.00 välillä. Luulisi loman olevan se lepäilyaika, mutta koska ollaan oltu suhteellisen paljon menossa taitaa tämä normiin kotiäitimoodiin takaisin pääseminen olla levollisempaa.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, meikäläinen lähtee pitkästä aikaa ajoissa unten maille!

14.6.15

Rengastetut

idkuva

Olen saanut kantaa kunnialla pieniä timantteja sormessani tasan kaksi vuotta ja päivän. Pari vuotta sitten, 13.6.13 marssittiin ostamaan kihloja, vaikkei seurustelua ollut takana kuin päälle puolisen vuotta. Mahassani kasvoi pieni ihmisen poikanen ja oltiin pökertyneen rakastuneita hölmöjä, joiden vatsanpohjassa pörräsi kasa ampiaisia, kun edessä oli kaikkea uutta ja ihmeellistä. Vitsit se olikin mahtava tunne!

Näin muutama hassu vuosi myöhemmin elämä on arkipäiväistynyt, rauhoittunut ja muuttunut joiltain osin. Parisuhteen alkuhuuma ei ole jännitettävänä ja elämässä ovat työstettävänä ihan muut asiat. Yhdessäolo on rutiinia, josta pitää välillä yrittää poiketa ja koittaa tavoitella hetkeksi sitä alun "kuherrusajan" tuntua. Välillä tekee hyvää katsella vanhoja kuvia ja fiilistellä muistojen kautta niitä hetkiä, jotka muuten olisivat unohtuneet. Toisaalta arjen keskellä pienet teot tuovat flashbackeja ja muistuttavat miksi sitä on alun perin toiseen rakastunutkaan.

Jos sormukset on kerran olleet sormessa jo muutaman vuoden, niin mitenkäs ne häät sitten? Juhlat jää toistaiseksi juhlimatta, sillä listalla on tärkeämpiä sijoituksia. päämääriä ja kenties jopa koetinkiviä, jotka täytyy ensin hoitaa. Uusi auto, opinnot, mahdollisesti omistusasunto, miksei lisää jälkikasvuakin. Parempi varmistaa täysillä, että meistä on tähän leikkiin, eikä rynniä suin päin liittoon, jonka tulisi kestää koko elämän. Tosin mitä se käytännössä muuttaisi? Lupaus on kuitenkin jo tehty.

Meidän kihlapäivän viettoon ei kuulunut eilen mitään ylimääräistä, joskin käytiin kahdestaan liikenteessä keskellä päivää. Ehkäpä joskus pitäisi varata vähän pidempi hetki toisillemme, mutta tuo reilu tunti kaksistaan oli ihan riittävä tällä kertaa. Kuvittelin, että oltaisiin illalla otettu jotkut lässyn lässyn parisuhdekuvat, mutta homma jäi taas, joten saatte tyytyä yllä oleviin perheotoksiin useamman viikon takaa, jotka eivät ehkä ole ihan onnistuneimmasta päästä. 

13.6.15

Vaatteet vähenee - toivottavasti


Selailen Indiedaysin kautta muotiblogeja. Iskee alemmuuskompleksi. Miksen mäkin osaisi pukeutua noin. näyttäisi coolille, huolettomalle, mutta tyylikkäälle? 

Mulla on ollut vaiheita, kun on jaksanut panostaa vaatteisiin. Joskus olen onnistunut saamaan fiksun, omaa silmää miellyttävän ulkomuodon ihan tuurillakin. En ole sitä tyyppiä, joka selailee muotiblogeja ja koittaa tehdä perässä. Kai olen jo siinä iässä, että pukeutumisen pitäisi muotoutua itsestä lähteväksi ja juurikin se minuus määrittelee sen mitä päällensä laittaa. Kaikkien trendien perässä ei tarvitse juosta, mutta musta olisi ihan fine pysyä jossain määrin ajan hermolla.

Tyylini, tai ne rippeet mitä siitä on jäljellä, on kehittynyt tiettyyn suuntaan. Olen luovuttanut värien käytön suhteen, sillä ne eivät vain tunnu omalta. Musta. valkoinen, harmaa ja farkku ovat ne, joita pääsiasiassa tulee ylle vedettyä. Toki jotain pieniä pilkahduksia muistakin sävyistä saattaa nähdä. Joskus voisi kyllä vaihteeksi  repäistä oikein kunnolla ja heittää päälle vaikka punaista pitkästä aikaa.

Toinen määrittelevä tekijä on mukavuus. En nähnyt reissussakaan ongelmaksi lähteä kotihousuissa kahville kaverin kanssa, kun päällä olleet mustat housut likaantuivat ja laukussa nököttivät ainoastaan suht tiukat farkut. Ei tullut kysymykseenkään, että olisin sullonut kyseiset pöksyt päälleni, vaikka ne mukana olivatkin. Nyt kelien lämmettyä mukavuudenhaluni on päässyt ihan uusiin mittasuhteisiin, koska en voi sietää ahdistavia tai puristavia kuteita. Toinen inhokki on pelko siitä, että jostain päästä vilkkuu liikaa. Siispä lyhyet hameet tai liian avarat topit ovat (tällä rintavarustuksella) ehdoton no no. Onneksi kaapista löytyy shortsihameita, joissa ei tarvitse pelätä, että alkkarit näkyisivät koko kansalle kun kykkii pojan kanssa poimimassa voikukkia.

Haaveilen tällä hetkellä kunnon ostosreissusta erityisesti Carlingsiin. Vaatekriisiä pukkaa nimittäin jokaisena aamuna. Vaikka olen heivannut äitini kirppispaikalle aina aika ajoin vaatetta kaapista vaatii se vieläkin päivitystä ja raivaamista. Onneksi sain lyhyellä varoitusajalla ison kirppispöydän edullisesti ja parin päivän päästä meiltä lähtee monta kassillista kamaa toivottavasti uusiin osoitteisiin. Tiedä vaikka meillä olisi kaupungista toiseen muutto edessä, joten kaikesta turhasta eroon pääseminen tuntuu enemmän kuin hyvälle (niitä kouluihin sisäänpäässeiden julistamisia odotellessa...).

Tänään päälläni komeilivat kirppisfarkkutakki (taas), niin ikään käytettynä hankitut Cheap Mondayn tennarit, samaisen merkin aurinkolasit ja perus pitsitoppi plus mustat housut -yhdistelmä. Vietettiin päivää Helsingissä ihanassa auringonpaisteessa. Pikkujätkän lähtiessä mummin kanssa puistoilemaan suunnattiin miehen kanssa kahdestaan Kaapelitehtaalle tsekkaamaan muutamat näyttelyt, joista yksikään ei tällä kertaa oikein sykäyttänyt, mutta tulipahan käytyä. Pari seuraavaa päivää meneekin osittain sitten kamojen karsimisessa ja hinnoittelussa.

12.6.15

Ne lapsuuden muistot


Oltiin tällä viikolla pojan kanssa pitämässä porukoideni taloa pystyssä. Vanhempani olivat reissussa ja mä halusin ehdottomasti pienelle "lomareissulle" tuttuihin maisemiin ja näkemään lähipiiriä. Vaikka omilleen muutostani on 4,5 vuotta aikaa (apua laskinko oikein), tuntuu lapsuudenkoti silti toiselta kodilta - etenkin kun saatiin olla ihan rauhassa kaksistaan. Se on paikka, johon on kiva mennä, mutta josta on myös mukava lähteä.

Tilan tunne, joka omakotitalossa onkaan kerrostaloon verrattuna sai yhden yön pois kotoa olon tosiaan tuntumaan lomalle. Ulko-ovesta pääsee suoraan pihalle, jossa on tilaa juosta ja puuhastella, eikä naapurista kantaudu askeleita tai rappukäytävästä koiran haukuntaa myöhään yöllä. En ole edes aiemmin tajunnut kuinka kova melu meidän kämpässä koko ajan onkaan. Kerrostaloa ja omakotitaloa vertaillessa tuntuu kuitenkin, ettei musta ainakaan vielä olisi hoitamaan kaikkia hommia mitä esimerkiksi pihan omistamiseen liittyisi, mutta tälläinen satunnainen kukkien kastelu on ihan fine.

Tähän pieneen Kouvola-reissuun mahtui myös herkuttelua, ruuanlaittoa sekä jatkuvasti ilmoille kantaneita pianon, haitarin tai sähköurkujen säveliä, kun poju innokkaasti veteli menemään soittimelta toiselle. Kotiin reissusta lähti myös ihan mahtava kirppislöytö, kympin kustantanut keinuhevonen, totta kai samanlainen kuin itsellä pienenä. Tuli taas niin nostalginen fiilis kun muisteli mitä kaikkea leikkejä heppaan liittyen onkaan tullut junnuna keksittyä. Pikkujätkäkin on sen verran uuden hevosensa kyydissä keinunut, ettei todellakaan ollut turha ostos!

Huomenna vuorossa onkin sitten taas miehen lapsuuden maisemat, kun auton nokka suunnataan kohti Stadia.