31.12.15

Uusi vuosi, uudet kujeet


Meikäläisen uusivuosi näyttää tältä - uudet puhtaat, valkoiset lakanat, pari lehteä, kynttilänvaloa, Maria Menan musiikkia, kenties jonkun sarjan seuraamista silloin tällöin ikkunasta näkyvien rakettien ihmettelyn ohella... Aiemmin syötiin nakkeja, bataattiranskalaisia ja itse tehtyä perunasalaattia ja olen onnellinen, että paukkeesta huolimatta poika malttoi rauhoittua yöunille ennen ysiä, sillä itsekään tuskin jaksan valvoa ainakaan hirveästi ensi vuoden puolelle.

Mitä odotan ensi vuodelta? Olen huomannut, että uudenvuodenlupausten tekeminen on monesti turhaa, mutta hei, aina voi yrittää! Eihän siinä mitään menetä. Vuonna 2016 aion ennen kaikkea nauttia. Stressaantuvana tyyppinä asioista iloitseminen on monesti vaikeaa, mutta kai tässäkin voi kehittyä? En halua huolehtia tai murehtia suotta, mikä on oikeasti vaikeaa. Samalla toivon myös, että kykenen laajentamaan omaa elämänhallintaa, jotta kaikki hommat eri osa-alueilta saisi tehokkaammin tehtyä.

Ensi lukuvuonna haluan myös keskittyä opintoihin uudella teholla, saaden aikaiseksi muutakin kuin epämääräistä kuvahöttöä. Haluan ja aion tehdä huikean lopputyön meidän näyttelyyn, saada valmiiksi sarjoja ja samalla panostaa kouluhakuihin, vaikka mielessä pyörivätkin myös muut jutut. Aion unohtaa rahan ja kaupallisuuden ja keskittyä oman visuaalisuuteni kehittämiseen ja tutustua laajemmin juuri taidevalokuvaukseen. Haluan pistää efforttia itseeni ja oman tulevaisuuteeni unohtamatta perhettä.

Samaan aikaan toivon, että meitä on ensi vuoden aikana kolmen sijasta neljä mikä tuntuu uskomattomalle ja hullulle, kun ottaa huomioon, ettei viime aikoina ole ollut taaskaan täysiä öitä ja pannu on ollut välillä kunnolla jumissa. Haaveiden ynnä muiden keskellä jatketaan perhekerhoja, joissa päästään näkemään niin vauvoja kuin isompiakin lapsia.

Tähän samaan syssyyn voisi myös luetella terveemmät elämäntavat ja liikunnan ynnä muut, mutta annetaan vuoden näyttää inspaako vai eikö. Tällä hetkellä ykköstoive olisi kadonneen ruokahalun löytyminen ja liiallisesta kahvinjuonnista irti pääseminen. No, jos pari viikkoa sitten ehti jo noteerata nousseen painon, niin nytpä on päinvastainen tilanne. Läskisoossit pöytään, eikun...

Olkoon 2016 kuitenkin huikeaa aikaa! Hyvää Uutta Vuotta jokaiselle! Mitä te odotatte tulevalta vuodelta? 

29.12.15

Vuosi 2015

Ensin ajattelin skipata tälläisen postauksen ja vikkelään, mutta tuntui jotenkin tarpeelliselta kelata mennyttä vuotta taaksepäin ihan oman pääkopankin kannalta. 2015 ei ole ollut mitään mullistavaa aikaa edelliseen verrattuna. Pakko sanoa, että ihan ensi muistelemisella ei tule koko vuodesta mitään erikoista mieleen. 2015 on ollut jossain määrin tasapaksua taivallusta - ei hyvää, muttei kovin huonoakaan. Uusia kokemuksia on sadellut joka tuutista ja olen tehnyt asioita, joita en uskonut tekeväni. Samaan aikaan olen kriisellyt tulevaisuudesta enemmän kuin laki sallii, mikä tällä istumalla tuntuu typerältä murehtimiselta, mutta sellainen meikäläinen vaan on.

Viimeisen 12 kuukauden aikana poika on kasvanut isosta vauvasta isommaksi taaperoksi, jonka luonne on voimistunut, sanat löytyneet, samoin monet mielenkiinnonkohteet. En edes muista millainen tämä oli viime tammikuussa! Muumit on pop, samoin bussit, rekat ja kokkaaminen, kommunikaatio onnistuu ja aina aika ajoin tämän pitää näyttää riiviöpuolensa... Pieni suuri mies.

Mutta mitä kuluneeseen vuoteen on mahtunut:


Tammikuu 2015:
Pikkujätkä täytti vuoden. Aloitin esivalintatehtävien teon Lahden Muotsikan valokuvauslinjalle. Täytin itse 22 vuotta. Kirjoitin Kaunisteltua-blogia, joka kuului Indiedaysin Inspirationiin. Kärsin identiteettikriisistä miettiessäni tulevia opintoja sekä tulevaisuutta ja koin jonkunlaisen äitikuplan puhkeamisen, jonka jälkeen ympäröivä maailma kiinnosti eri tavalla syksyn ja talven kaamoksen muuttuessa kevääksi.


Helmikuu 2015:
Perustin Kuvastin-blogin aloittaen bloggaamisen puhtaalta pöydältä kuvitellen, että tuotan kevyempää ja ei niin perhekeskeistä lifestyle-sisältöä. No, hiljalleen palattiin aika lailla siihen, mitä Kaunisteltuakin oli. Pakersin edelleen esivalintatehtävien parissa ja kirppistelin myös ahkerasti arjen keskellä.


Maaliskuu 2015:
Turun Taideakatemia julkaisi esivalintatehtävänsä, jotka kokosinkin lopulta yhdessä illassa. Vietettiin miehen kanssa treffipäivää mm. Kiasmassa käyden, mun puolikalju tukkataival alkoi kun ajelin itse pään isältäni lainaamalla hiusleikkurilla, odotettiin kevättä, Eve ja Aada olivat meillä kylässä, nähtiin toista äitikaveria useammin ja kuvien perusteella aurinko paistoi ja ilmat lämpenivät.


Huhtikuu 2015: 
Lapsi- ja antiikkimessuilua sekä kirppistapahtumia. Esivalintatehtävät piti palauttaa. Olin jännittynyt ja fiiliksissä kuinka koulujutut menevät, tietysti myös toiveikas. Käytiin pojan kanssa parin päivän Turku-visiitillä, joka pitäisi uusia taas, jotta näkisi kavereita ja ihanaa kaupunkia! Lisäksi osallistuin Indiedaysin bloggaajapäivään ja blogigaalaan ja olin ekaa (ja toistaiseksi vikaa) kertaa yötä erossa pojasta.


Toukokuu 2015: 
Käytiin miehen kanssa pitkästä aikaa kaverijätkien ja Berlin Nun-bändin keikalla. Hiusten väri oli pitkin kevättä vaihtunut ahkerasti ja lopulta olinkin blondi. Osallistuin Muotoiluinstituutin pääsykokeisiin, jonne esivalintatehtävät olivat mut kantaneet, mutten päässyt kokeissa loppuun saakka. Kuun vaihteessa koitti myös Turun Taideakatemian kokeet, joissa olin vikan reilun kymmenen joukossa, mutta opiskelupaikka jäi saamatta.


Kesäkuu 2015:
Ekat päivät menivät Turussa kokeissa. 13.6. oltiin oltu miehen kanssa kaksi vuotta kihloissa. Elettiin arkea ja meikäläinen venasi tietoa Turun koulupaikasta jännityksen ja kauhun vallassa.


Heinäkuu 2015: 
Opiskelupaikan jäätyä saamatta iski totaalinen vauvakuume ja ahdistus tulevasta - teki mieli saavuttaa jotain ja edetä elämässä. Päätin, että palaan elokuun lopulla kansanopistoon 2. vuoden opiskelijaksi eli tekemään lähinnä omia projektejani. Eka vuosi kyseisessä oppilaitoksessa 2012-2013 oli tuottoisa muutenkin kuin sen takia, että tapasin miehen. Heinäkuussa nautittiin myös kesästä.


Elokuu 2015: 
Tein elämäni ensimmäisen hääkuvauskeikan. Koeajettiin turhan monta autoa ja mulla oli taas pientä identiteettikriisin poikasta. Kuun lopulla alkoi koulu.


Syyskuu 2015:
Opinnot olivat alkaneet, mutta alkukuusta mulla oli vaan omaehtoista työskentelyä (kuten pääasiassa tulossa nyt keväälläkin). Vietettiin äitikaverin kanssa mukava ilta ilman lapsia ja totuttelin ajatukseen, että mun vakio päiväkahviseura aloittaa opiskelut ja pojan leikkikaveri menee hoitoon. Alettiin käymään seurakunnan kerhoissa kahdesti viikossa. Poika aloitti lyhyen perhepäivähoito-pätkän, kun päätin sisällyttää vuoteen myös lähiopetusta. Lisäksi mulla hajosi sekä tietokone että kännykkä, mikä tarkoitti yllättäviä investointeja. Kävin Even blogin lukijapäivillä ja seuraavalla viikolla tytöt tulivatkin Lahteen meidän vieraiksi. Blogista tuli osa Lumoblogeja.


Lokakuu 2015: 
Pimiökurssin tehtävät painoivat päälle, vierailtiin HRVDE-tapahtumassa sekä I love me -messuilla, DigiExpossa ja kuun loppuun mahtui vielä Indiedaysin bloggaajapäivä. Rakastuin lehtikaaliin ja tein elämäni ekan halloween-kurpitsan. Vauvakuumeilin rajusti.


Marraskuu 2015: 
Pienen opiskelupyrähdyksen jälkeen kotiäitiys tuntui taas hyvälle, vaikka samalla pitikin (ja pitääkin) saada jotain aikaiseksi ja koittaa kehittyä. Pääasiassa kuukausi meni koomassa, väsymyksessä ja syysmasennuksessa, minkä laajuuden on huomannut vasta näin jälkikäteen. Loppukuusta vietettiin Lumoblogien pikkujouluja ja tapasin lisää kivoja tyyppejä!


Joulukuu 2015:
Kooma jatkui melkeinpä jouluun asti. Tieto opiskelupaikan valitsemisen lähestymisestä ja uudesta hakurumbasta herätti mietteitä ja ristiriitoja, etenkin kun puheeksi tuli asettuminen Helsingin suuntaan lähivuosina. Koitin etsiä joulufiilistä lumettomasta maasta huolimatta jossain määrin onnistuen. Pyhät toivat aikaa rauhoittua ja yllättävät käänteet aiheuttivat hämmennystä, rutkasti onnea ja ihmetystä.

Näillä eväillä vuoteen 2016! En malta odottaa mitä onkaan tiedossa. Pakko sanoa, ettei mulla ole aavistustakaan mitä tuleman pitää, toiveita ja unelmia senkin edestä.

28.12.15

Uudessa puvussa pakkasiin


Me ollaan sinnitelty viime talvisessa kirppistopassa aina sunnuntaihin asti. Nyt tuo (tai nuo) 86/92cm-kokoiset puvut ovat kuitenkin auttamatta pieniä pojalle ja oli aika hankkia uusi pakkasten saapuessa tännekin. Sauma tarpeelle ei ollut todellakaan huonoimmasta päästä, sillä alkaneet alennusmyynnit osuivat hyvin yksiin. Sunnuntaina siis suunnattiin (todella monen muun tavoin) ostoskeskukseen kotiuttamaan uutta talvihaalaria ja mieluinen löytyi helposti.

Mä olin jo etukäteen tsekkaillut Reiman sivuilta pukuja. Alunperin suunnitelmana oli käväistä Reiman outletissa jo viime mummila-reissulla, mutta koska joku (kukapa muukaan kuin minä) oli arvioinut ajankäytön aika lailla metsään, tyydyttiin ajamaan vaan ohi. Siispä ostopaikaksi päätyi Jesper & Junior, josta kaikkia meikäläisen suosikkeja ei löytynyt, mutta onneksi jotain ja suht laajasti vieläpä!

No, yllä näkyy mihin päädyttiin. Mulla oli jo kädessä kokonaan musta haalari, mutta viime tipassa vaihdoin sen ensin kokonaan oranssiin ja siitä kahden edellämainitun välimuotoon. Koko on 98cm ja aina voi elättää toiveita, että ensi syksynä pärjättäisiin taas puoli talvea samalla puvulla... Tai sitten ei. Meidän onneksi haalari oli jo -40% alennuksessa, mikä lämmitti erityisesti mun mieltä.

Nyt kun saataisiin vielä kunnolla sitä lunta!

26.12.15

Meidän joulun kuvamassa


Joulu alkaa olla lusittu. Päivät on olleet ihanan rentoja. Ollaan leikitty rutkasti, nautittu toistemme seurasta, koettu pieniä yllätyksiä, ulkoiltu, saatu pojan mummi kylään joulupäivänä, käyty porukoillani, vedetty joululaatikkoähkyt ja huomenna kokataankin osasta jotain uutta ja loput lentävät kylmästi roskiin (ja mä olin vielä tekevinäni niitä niin vähän!). Aika kohtuudella sitä on kuitenkin tullut ylipäätään syötyä.

Aatonaaton kauppareissulla poika sai valita itselleen joululahjan ja kotiin lähti vihreä traktori peräkärryllä. Hassua, että kaikista autohyllyn leluista juuri tämä oli ehdoton lemppari. Punainen tai sininen ei kelvannut, ei hienot kaivurit tai rekat, vaan juuri tuo vihreä traktori. Saamamme koristetontut on ajelleet menopelillä sen verran rajusti useampana päivänä, että toinen menetti tänään päänsä...

Lahjoja poika sai tarpeeksi, mutta mielestäni loppujen lopuksi aika kohtuudella - onneksi. Joulupäivän aamuna innostuin kuitenkin laittamaan lastenhuoneen laatikot uuteen uskoon ja nyt kaikki leikkivälineet on kuosissa ja jokaiselle on oma, selkeä paikka. Suosikki lahjoista taisi olla junanradan laajeneminen sekä bussi. Pikkujätkää lahjottiin myös mun pyynnöstä Muumiperheen lauluretki -kirjalla ja cd:llä, joka on soinut meillä kilpaa Pitkäletin saamien Turmion Kätilöiden ja Disturbedin levyjen kanssa. Lisäksi lahjanurkasta löytyi mm. mun hankkima Muumi-piirustussetti, Muumi-pyyhe ja -hiusharja, joka tuli todella tarpeeseen sekä pieni auto. Meikäläinen taas sai lisää Taika-astiastoa.

Tämä joulu on ollut jollain tasolla erilainen, rento, mutta merkityksellinen. Meillä ei ollut kunnon kinkkua tai kuusta, mutta pitkästä aikaa meillä on todella ollut energiaa, jaksamista ja aikaa olla yhdessä muutenkin kuin vierekkäin nukkumalla tai Prisman vihannesosastolla. Samalla kun mua harmittaa, että pyhät jäävät taakse ja mieskin suuntaa vajaaksi viikoksi töihin, olen innoissani, sillä pian tulen ja tullaan näkemään muualla opiskelevia kavereita ennen vuoden vaihtumista.

25.12.15

Synttärisuunnitelmia


Joulun jäädessä taakse on meillä edessä pojan syntymäpäivät. Loppiainen on jo yllättävän lähellä ja mikä olisi parempi päivä juhlia 7.1. syntynyttä poikaa. Kaksi vuotta on kohta plakkarissa, vitsit miten iso jätkä rääpäleestä onkaan kasvanut. Niin hienoa kuin pojan vanheneminen onkaan, en odota innolla juhlien järkkäämistä. Siivousrumba ja tarjottavien valmistaminen ei vaan houkuta, vaikka kieltämättä oli ihan hauskaa valkkailla nettikaupasta pientä juhlakoristusta ja tarvikkeita... Kotisohvalta shoppailu on sopivan rentoa.

Mä aion päästä tänä vuonna suhteellisen helpolla. Tällä kertaa, kuten edellisenäkin, meillä tullaan juomaan kahvit pahvimukeista ja syömään kakut kertakäyttölautasilta. Lusikat ovat sentään ihka aitoa tavaraa, samoin tarjoiluastiat. Värimaailma tulee olemaan mustavalkoinen ja teema löyhästi Muumien ympärille rakentuva. 

Tarjottavat saavat olla osaksi itse tehtyjä, osaksi ostettuja. Kakkuina toimii pakastevalmisteet kahdessa eri sortissa, joihin teen itse marsipaanista tai sokerimassasta Hattivatti-koristuksen. Vaikka nautin viime vuonna elämäni ensimmäisen täytekakun tekemisestä siinä onnistuen, en halua stressata tällä kertaa. Pienet karjalanpiirakat saavat myös kotiutua kaupan pakastealtaan kautta. Itse tulen luultavasti leipomaan Muumien muotoisia keksejä, suolaista piirakkaa sekä mokkapaloja ja voi olla, että pöydästä löytyy myös pieniä herkkuja, kuten karkkia tai jotakin suolaista. 

Vieraat meillä on vedetty minimiin - paikalle on kutsuttu isovanhemmat puolisoineen, pojan isomummo, kummit ja jätkän serkkupojat sekä yksi ystävä lapsineen. Nopean ja toivottavasti virheettömän laskun perusteella kutsuttuja on siis 14 plus me kolme. Jo lähipiiristä tulee yllättävän iso määrä porukkaa, vaikkei mukana ole edes kaikkia veljiäni! Viime kerralla vieraat oli kutsuttu porrastetusti pienen miehen unien takia, mutta tällä kertaa ihmiset saapuvat "klo 14 alkaen" - seisova pöytä on katettu ja kahvia löytyy termareista sekä pannusta, joten jokainen pääsee ottamaan heti kun hyvältä tuntuu ja uskon, että meidän kolmio nielee ihmiset juuri ja juuri, vaikka kaikki tulisivatkin samalla ovenavauksella. 

Tämän postauksen kirjoittaminen selkeytti mun ajatuksia juhlien suhteen aika hyvin. Avainsanat tässäkin, kuten meidän joulunvietossakin, ovat onnistuminen stressittömästi ja suht vähällä vaivalla. Tällä kertaa en keskity niin pitkälle pöydänantimiin, vaan koitan saada hieman koristusta muuhunkin kotiin sekä yritän itsekin nauttia juhlista, jutella ja olla todistelematta mitään. Ja jos mun ei tällä kertaa tarvitsisi jälkikäteen päivitellä omaa kiireessä valkattua juhlalookia, haha.  

Kuvassa poika 1v. 

24.12.15

Riemukasta Joulua!


Hyvää joulua! Toivon jokaiselle lukijalle ja satunnaiselle vierailijalle antoisaa ja mukavaa joulua! Älkää syökö itseänne ähkyyn, rentoutukaa ja nauttikaa.

22.12.15

Kuulumiset juuri nyt kera kuvakaaoksen


Ei ole asiaa. Tällä kertaa on kuvia. Ja randomeja ajatuksia, paljon sanahelinää. Koko joulukuu on ollut vähän samanlainen ja inspiraatio jossain määrin kateissa, jouluun liittyvät postaukset on juuri ja juuri saanut kasaan. Mitään syvällisempää ei ole mieleen juolahtanut aikoihin. Muutama päivä sitten ajattelin laittaa koko blogin tauolle, mutta enhän mä raaski - vaikka juttu ei luista, niin kamera laulaa päivittäin. Eikä sitä tiedä kuinka paljon asiaa sitä yht äkkiä tuleekaan mieleen.

Viime päivinä mua on vaivannut ruokahaluttomuus ja pääkin on ollut kipeä. Miehen joululoma ei sattunut yhtään hullumpaan saumaan, vaikka tällä onkin vain huominen ekstraa joulunpyhien lisäksi. Mikä tahansa viikonloppua pidempi pätkä on kuitenkin kiva lisä, vaikka voikin olla, että viikonloppuna ollaan jo repimässä toistemme päitä irti. Tai meikäläinen on, sillä tuppaan puoli vahingossa olemaan aikamoinen godzilla rutiineja pyörittäessäni ja kieltämättä välillä tuntuu, että mies on tiellä kysymässä koska syödään väärään aikaan. Haha. Ei vaan, mukava, että tämäkin saa olla kunnolla kotona.

Blogin kannalta lähestyvää joulua lukuun ottamatta meidän arki on ollut viime aikoina sen verran itseään toistavaa, ettei jutun juurta tunnu hirveästi irtoavan. Viime viikonloppuna oltiin taas Helsingissä vierailulla. Päivään mahtui lisäksi pikavisiitti Jumbossa, josta suunnattiin veljelleni kahvittelemaan ja sieltä pikkujouluihin kavereille/pojan kummeille. Oli mukava nähdä miehen kavereita, kuunnella hyvää läppää ja katsella kuinka pikkujätkä oli fiiliksissä saamastaan huomiosta. Aluksi paikalla oli myös 2,5 viikkoinen pieni neiti, joka herätti mun vauvakuumeen taas uuteen uskoon...

Nämä pari vikaa päivää ovat menneet pitkälti kotoillessa ja tänään tuli tehtyä kolmet eri laatikkoruuat aaton varalle. Huomenna suoritetaan isot ruokaostokset ennen joulua ja voipi olla, että kasvatan pojan joululahjakasaa vielä yhdellä paketilla ja saapi nähdä käväistäänkö vielä talvihaalariostoksillakin aamupäivällä. Mä myös niin aion tilata meille pizzaa ennen joulusafkamaratonia ja kinkkukaaosta.

Pari postausta sitten mietin uskallanko tilata Mainiolta itselleni muutaman vaatteen peläten niiden olevan isoja. No, tilaus lähti ja kuteet kotiutuivat. S/M on aika reilu, mutta päätin pitää valitsemani tunikan ja paidan, sillä kuosit olivat vielä ihanempia livenä kuin kuvissa. Paketista paljastui kaupanpäällisenä vielä tonttulakki, joka päässä pikkujätkä vietti niin viikonlopun pikkujoulut kuin hetket parina muunakin päivänä. Kuultiin lauantaita pientä kettuilua meidän samiskuoseista (mun tunika ja lakki) ja samistelu tuntuu olevan muutenkin lisääntymässä, sillä Metsolan pop up -kaupasta Jumbosta oli pakko napata pojalle keltaiset Indus-kuosiset legginssit, samanlaiset kuin mulla on mustana. Lastenvaateinnostukselleni ei tunnu näkyvän loppua.

Uusien vaatteiden lisäksi uutta on myös mun hiustenväri. Tai oikeastaan aika vanhaa, sillä palasinpa taas vaaleanpunaiseen, jota nähtiin viimeksi kesällä. Mies ihmetteli eilen töistä tullessaan miksi me oltiin pojan kanssa käyty jo suihkussa. Totesin, että oli pakko, että sain hiusvärit pois päästä. Jätkä katseli mun hiuksia pitkään ja sanoi lopulta, ettei kuolemaksikaan muista minkä väriset ne olivat aamulla ennen töihin lähtöä... Hah. Meikäläinen on aika kameleontti, mutta musta oranssista hentoon vaaleanpunaiseen on kuitenkin jonkun verran matkaa.

Sellaista. Jos nyt jollain ihanalla tulee mieleen postausaiheita, niin älkää säästelkö vaan kertokaa! Mä koitan päästä pois inspiraatiohaudasta, heivata jouluaiheet hiljalleen roskakatokseen ja nousta lähestyvän uuden vuoden myötä idearikkaampana ylös. Tulevina päivinä yritän muun muassa taltioida omia ja pojan päivän asuja, esitellä saamiamme joululahjoja ja varmasti luvassa on myös muitakin kuvia meidän aatolta. Saa nähdä mitä muuta sitä keksii.