18.9.16

Sittenkin syysihminen (ja masukuvia)

idkuva

Nää viilenneet ilmat istuu meikäläiselle paremmin kuin nenä päähän. Kaapista voi vetäistä päälle ohuita neulepaitoja, päähän pipon peittämään värjäämätöntä tukkaa (tai no kiitos värjäävien hoitoaineiden ollaan taas paremmalla puolella) ja huivin kaulaan tuomaan asuihin sitä puuttuvaa jotain. Villasukatkin piti etsiä kaapin kätköistä. Ja se hirvittävä hikoilukin on viimein selätetty!

En ole aiemmin kokenut olevani syysihminen, mutta tänä vuonna fiilis on toinen. Kun aurinko paistaa ulkona, uunissa on omenapiirakka lapsuudenkodin antimista tehtynä ja parvekkeella kukkii keltainen syyskrysanteemi on olo aikas mukava. Tai kun huomaa vaahteranlehtien napanneen jostain yllättäen punaista väriä itseensä.

Syksytunnelmissa pakotin miehen nappaamaan musta muutamat kuvat meidän pihametsikössä ennen kauppareissua. Poika viettelee tämän päivän mummilassa ja me ollaan muun muassa päästy kahdestaan syömään ja juurikin kauppaan, josta meikäläinen nappasi mukaan puuttuvat vauvatavarat paria poikkeusta lukuun ottamatta miehen naureskellessa vieressä kuinka laskettuun on kaksi kuukautta, eikä niillä pikkuruisilla ykköskoon vaipoilla tee vielä mitään. Ei teekään, mutta saanpahan vedettyä juttuja listasta yli - ja tietysti jonkinlaista henkistä hyvää mieltä tietäessäni, että me ollaan hiljalleen valmiita! 32. raskausviikko starttaa huomenna.

16.9.16

Kiddow - Esittelyssä uusi merkki

idkuva

Yhteistyössä Kiddow. En kuvitellut törmääväni Habitare-messuilla lastenvaatteisiin. Sattumalta eteen kuitenkin osui uunituoreen merkin pöytä pienine kuteineen ja sisustustavaroineen - niin tuoreen, ettei nettikauppakaan ole vielä auki (muutaman viikon kuluttua tämän asian pitäisi kuitenkin kaikkien iloksi korjaantua!). Voin rehellisesti sanoa olevani materialistisen rakastunut.

Kiddow'n takaa löytyy siskospari sekä toisen puoliskon puoliso. Idea yrityksen perustamiseen lähti vuonna 2014, kun toinen perustajista ei meinannut löytää omalle pienokaiselleen mieleisiään vaatteita. Ilmoille nousi halu luoda yksinkertainen mallisto ilman värillisiä printtejä tai kuvioita. Väriskaalaksi valikoitui juurikin meikäläisenkin ihannoima harmaa, musta ja valkoinen. Ei hullumpaa.

Merkin pyrkimys on tarjota mahdollisimman hyvälaatuisia vaatteita, jotka on valmistettu orgaanisesta puuvillasta. Kuteet tehdään Istanbulissa Turkissa tehtaissa, jotka omaavat liudan eri sertifikaatteja ja joissa Kiddow'n tyypit ovat itsekin monesti vierailleet tsekkaamassa meiningin. Merkin pääpaino on vaatteissa, mutta lisäksi valikoimista löytyy erilaisia sisustusjuttuja, joista toivottavasti pääsette lukemaan myöhemmin lisää! Mallisto tulee kasvamaan ajan myötä ja sitä täydennetään uusilla tuotteilla.

Meidän, niin pojan kuin munkin lempparit ovat ehdottomasti Coco-paita sekä henkselihousut, jotka istuvat pikkujätkälle täydellisesti! Lisäksi valikoimasta löytyy muun muassa mustat legginssit ja loose fit -malliset kollarit. Myös tupsulla varustettu lippis sulatti ainakin tämän äidin sydämen (poika tosin taitaa priorisoida edelleen Star Wars -lätsänsä ykköseksi...Damn).

Siinä missä mä koitan aina välillä hankkia pikkujätkälle väriä ajatuksella pitäähän lapsen kaapissa olla muutakin kuin harmaata ja mustaa, ovat yksinkertaiset ja neutraalit kuteet kuitenkin ne, jotka päätyvät useimmiten päälle ja säilyttävät paikkansa arjessa - ja joihin ei vaan kyllästy.

Kiddow löytyy Facebookista, joten klikatkaahan itsenne TÄNNE! Verkkokauppa aukeaa muutaman viikon kuluttua osoitteeseen www.kiddow.fi ja lupaan vielä infoilla kun sivulla alkaa tapahtua.

*Yhteistyö, vaatteet saatu 

15.9.16

Syksyn lempiruoka


Kurpitsakeitto. Voiko parempaa ruokaa olla? Kun äitini ekaa kertaa kantoi meille valtavan keltaisen kurpitsan, olin ennakkoluuloinen. Mihin mä oikein käytän sen? Aikani selailtua erilaisia ohjeita päädyin turvalliselta tuntuvaan keittoon - ja hyvä niin. Sen jälkeen meillä onkin nautittu kyseistä herkkua kolmesti ja loppu toisesta jättiläisestä syötiin eilen bataattiranskalaisten ja kanan lisukkeena.

Mitään varsinaista ohjetta meidän keittoihin ei ole, sillä resepti on mukautunut fiilispohjalta ja sen perusteella mitä kaapista löytyy. Ihka ensimmäistä kertaa soppaa vääntäessäni katsoin hieman määriä tästä ohjeesta (tosin todeten, että nestettä oli turhan paljon). Paras versio on ehdottomasti ollut Koskenlaskijalla ja noin yhdellä desillä ruokakermaa höystetty keitto, josta löytyy myös kasvisliemikuutio, tosin hyvin se yhteen soppaan päätynyt Oltermannikin ajoi asiaa. Ja kuullotusvaiheessa rasvana on tietenkin toiminut oikea voi. Suosittelen!

14.9.16

Bad mom


Bongasin Yli pyykkivuorten, läpi lasikattojen -blogista mahtavan haasteen. Millä tavoin olen bad mom? Jokaisen pyrkimys lienee olla mahdollisimman hyvä äiti lapselleen, mutta hei, joskus menee pieleen ja pahasti. Tässä siis meikäläisen lista huonon mutsin piirteistä:

1. Minä korotan ääntäni. Usein. Ja hermostun. Siinä kohtaa kun kiellät viidettä kertaa ja lapsi nauraa päin naamaa alkaa monesti keittää...

2. Toisaalta annan lapselle väärissä kohdin periksi. Johdonmukaisuus, mitä se on? Toisinaan eteen vaan sattuu tilanteita, joissa pyrin välttämättämään raivarit ihan pienellä myönnytyksellä, vaikka tiedän sen ainoastaan tekevän hallaa.

3. En liiemmin innostu ulkoilusta. Puistot, hiekkalaatikot, potkupyöräily ja mitä näitä kaikkia taaperon rakastamia juttuja onkaan. Totta kai mä raahaudun sinne hiekkiksen reunalle ja puistoonkin, mutta en niin laajalti kuin toivoisin. Onneksi lapsellani on isäkin.

4. En näytä lapselleni sosiaalisesti hyvää esimerkkiä. Olen ujo uusien ihmisten seurassa, enkä esimerkiksi bussipysäkillä osaa monestikaan jatkaa keskustelua ja menen vaikeaksi, jos joku sellaisen sattuu aloittamaan. Paitsi tietysti joidenkin super mukavien mummojen kanssa.

5. Harrastan hävettävän vähän liikuntaa, viime aikoina en ollenkaan. Huono esimerkki siinäkin suhteessa.

6. Olen todella laiska siivoamaan. Pyykit ja tiskit hoidan päivittäin, mutta imurointi, pölyjen pyyhkiminen tai ikkunanpesu ei vaan meinaa lähteä.

7. Annan lapseni katsoa liikaa Muumeja ja käyttää silloin tällöin Ipadia, jonka takia välttelen keskusteluja ruutuajasta ja erityisesti siitä kuinka alle kolmevuotias ei sitä ollenkaan tarvitse. (Toisaalta kiitos mm. aakkosjunapelin ja -palapelin sekä "muumitietokoneen" poika osaa yli puolet kirjaimista...) Ja kun itsekin tykkään katsella niitä Muumeja!

8. En saa lastani enää päiväunille läheskään joka päivä. Parivuotiaan tarvitsemat parin tunnin päikkärit on jo vuoden tuntunut meillä utopistisilta ja toisaalta poika on syntymästään asti vedellyt unien suhteen eri sarjassa kuin monet muut. Mutta silti. Pitäshän sen vielä nukkua.

9. Lapseni saa liikaa valkoisia jauhoja, sillä me on viime aikoina leivottu päivittäin jotain suolaista tai makeaa. Vietän muutenkin ihan liikaa aikaa keittiössä.

10. Istun välillä älypuhelin kädessä kesken leikin. Kännykän käyttöön olen kuitenkin tietoisesti kiinnittänyt huomiota, eikä määrä oman kokemani perusteella päätä huimaa. Lapsesta on kuitenkin kehittynyt pieni poliisi, joka heti käskee laittamaan puhelimen pois sen päätyessä mielestään väärään aikaan esille.

Siinä muutama mieleen tullut kohta. Näiden vastapainoksi täytyy kyllä ehdottomasti lähiaikoina tehdä päinvastainen lista hyvistä puolista.

13.9.16

Uusi syksy, uudet välikausikuteet


Ja vähän vanhojakin. Uusi alkava sesonki on kuitenkin pakottanut tekemään hankintoja niin vaate- kuin kenkäosastolla. Myönnän, että lapsen kaappiin on myös päätynyt ostoksia, jotka olisivat olleet kaikkea muuta kuin pakollisia, mutta jotka oli silti vain saatava.

Pojan ulkovaatteet koostuvat seuraavista seteistä - Name Itin softshell-haalarista, joka oli käytössä jo keväällä sekä mustista kuorihousuista (Lindex) ja Rodinin takista. Lisäksi naulakossa roikkuu kaksi vähän parempaan käyttöön suunnattua takkia, jotka eivät päädy ylle ihan rapakeleillä. Viimeisin löytö on Fb-kirppikseltä hankittu MR:n Pico. Vastaavasta keltaisesta tuli luovuttua keväällä, sillä meikäläisellä meni hermot herkän värin kanssa, joka jokaisen kauppareissun yhteydessä oli napannut mustaa auton kyljestä. No, oranssiin taittava punainen ei liene yhtään sen turvallisempi vaihtoehto, mutta pääsee testiin. Väri on ainakin ihana! Toinen kauppareissutakki on KappAhlin alerekistä kesällä bongattu sininen bomber.

Siinä missä keväällä käytössä olleet kengät ovat auttamatta jääneet pieniksi ajavat vanhat hanskat sen sijaan vielä virkansa. Kuvassa olevien lisäksi löytyy myös muutamat lapaset - niin ohuemmat kuin paksummatkin. Kengäosasto meni syksyä vasten pääsääntöisesti uusiksi. Ainoastaan keväällä Crocsin kanssa tehdystä yhteistyöstä peräisin olevat sadesaappaat mahtuvat, sillä valkkasin tuolloin tietoisesti isomman koon. Waterproof-tekstillä varustetut nilkkurit löytyivät Dinskosta meidän Turun reissun yhteydessä ja pari viikkoa sitten tuli tilattua Crocsin lämpimämmät saappaat. Kuivilla keleillä käytössä on edelleen keväällä ostetut lenkkarit. Nyt vaan toivon, ettei jalan uusi kasvupyrähdys satu keskelle syksyä, kun koossa 27 on pysytty jo pitkään.

Vaikka äitiyttä alkaa olla takana lähemmäs kolme vuotta on syksy jotenkin todella petollista aikaa vaatteiden suhteen. Milloin lapsella on liikaa päällä, milloin taas liian vähän. Sama koskee toisaalta myös omaa pukeutumista. Viimeksi eilen aamulla palelin hiekkalaatikon reunalla kun taas iltapäivällä hikoilin pienen porsaan lailla bussissa. Aurinkoiset syyspäivät on kuitenkin ihanan piristäviä kun tietää mitä on tulossa.