Kaksplus.fi

18.2.17

Kotihoidossa kasvanut


Yhdeksän kuukauden ikäisenä hoitoon vai kotona esikouluun asti? Vai kenties jotain siltä väliltä? Meidän 3-vuotias on pientä, vähän päälle kuukauden kestoista pätkää lukuun ottamatta saanut olla kotona. Vai voiko puhua saamisesta? Nythän tämä on jäänyt paitsi varhaiskasvatuksesta, ei ole oppinut olemaan ryhmässä, eikä saanut isoa joukkoa kavereita. Aina satunnaisesti tunnen syyllisyyttä omista valinnoistani ja mietin mitä lapseltani on jäänyt kokematta. Olenko pystynyt tarjoamaan tälle kehityksen kannalta vaadittavia virikkeitä? Olenko opettanut hänelle asioita, joita päivähoito tarjoaisi? Erityisesti pikkuveikan viedessä aikaa ja resursseja mietin olisiko lapseni parempi osa-aikaisena esimerkiksi päiväkodissa kuin kotona meidän kanssamme.

Samaan aikaan kuulee ja lukee juttuja päiväkotien resurssipulasta. Yhdellä aikuisella on liian monta lasta kontollaan, varsinaiselle pedagogiselle varhaiskasvatukselle ei ole aikaa, tapaturmia sattuu kun kaikkea ei pysty kontrolloimaan ja niin edelleen. Kärjistetyissä lehtijutuissa hoitajat toteavat, etteivät ikimaailmassa haluaisi omien lapsiensa viettävän suurinta osaa päivästään ympäristössä, jossa he itse työskentelevät.

3-vuotisneuvolassa poikaa kehuttiin yhteistyökykyiseksi nuoreksi mieheksi, jolla juttu luisti ja joka osasi hienosti kaiken vaadittavan ollen ikäistensä tasolla. Tämä handlaa numerot, suuren osan kirjaimista, tuntee maiden lippuja ja joukon erilaisia kasveja ja ison määrän lauluja Cheekistä Pienen pieneen veturiin ja niin edelleen. Avoimissa kerhoissa tämä ottaa muut huomioon, ei vie leluja käsistä, malttaa esimerkiksi hartaus- tai yhteisleikkihetkissä seurata ja olla mukana sekä luottaa muihin aikuisiin, kuten kerho-ohjaajiin ja kasvavassa määrin hakeutuu leikkimään muiden lasten kanssa, vaikka onkin pienempänä ollut vierastavaa ja ujoa sorttia.

Toisaalta mulla ei ole vertailupohjaa millainen poika meillä olisi mikäli tämä olisi ollut jatkuvasti hoidossa esimerkiksi vuosikkaasta alkaen. Olisiko tämä jossain määrin taitavampi, sosiaalisempi tai kyvykkääämpi? Ehkä sitä on turha miettiä. Olen tehnyt päätöksen hoitaa lasta kotona olosuhteiden ja esimerkiksi taloudellisen tilanteen sen mahdollistaessa ja sillä mennään.

Helsinkiin muuton myötä tarkoitus on kuitenkin ottaa selvää esimerkiksi erilaisista kerhovaihtoehdoista, joissa poika pääsisi touhuamaan ilman äidin ja veljen läsnäoloa samanikäisten lasten kanssa mahdollisesti syksystä eteenpäin. Katsotaan. Edelleen aiotaan kuitenkin käydä kaikille avoimissa muodoissa, kuten uuden kodin lähellä olevassa MLL:n perhekahvilassa ja mahdollisesti seurakunnan järjestämissä viikottaisissa kokoontumisissa, joissa lapsia on vauvasta isompaan. Ja toivottavasti uusi asuinympäristö tarjoaisi meille leikkikavereita ja äitiseuraa vanhojen kuvioiden jäädessä taakse.

17.2.17

Mistä näitä vaatteita oikein tulee (eli 3-vuotiaan välikausikuteet)


Mitenhän tässä on päässyt käymään niin, että lapselta löytyy ties kuinka monta kevättakia, mutta äidiltä ei oikein ainuttakaan kunnollista? Esikoisen välikausivaatteet ovat hyvällä mallilla ja äiti odottaa innolla niitä lämpimämpiä kelejä - ja hyvään suuntaanhan tässä on jo viime aikoina menty. Jotenkin salakavalasti kaappi on täyttynyt pirteistä väreistä, enkä mä malta odottaa, että kuteet pääsevät käyttöön.

Ennestään löytyneet punaoranssi Pico ja hippotakki ovat saaneet seurakseen Mio Maon vk-haalarin, Rodinin pinguhousut ja mustan takin sekä villisbongauksena pitkäaikaisen ihastuksen, keltaraidallisen Pico-takin. Hipon kaveriksi kaapista löytyy myös Lindexin mustat välikausihousut, joiden tarkka olinpaikka ei tällä hetkellä ole meikäläisen tiedossa... (Kuten ei kovin monen muunkaan tavaran, sillä muuttopakkaaminen on viimein alkanut. Täältä tullaan Helsinki!)

Tarvitseeko muksu näin monta vaatekertaa? Kröhöm, tuskin. Mutta kun on edullisesti saanut niin pakkohan se on ollut materialismissaan ostaa. Onneksi näistä pääsee varmasti halutessaan eroon. Nyt uupuu enää kunnon vedenpitävät kengät kangastennareiden kaveriksi.

Esittelen myöhemmin välikausivaatteet myös pienemmän miehen osalta.

16.2.17

Kulkupelit kevääseen eli Petite Chérie Heritage 2017


Lastenvaunuhullu täällä hei. Kaikkea tämä toisen lapsen vauva-aika teettääkään pienen ihmisen päässä, en olisi nimittäin ikinä uskonut hurahtavani tällä tavoin vaunuihin. Kiitos Jollyroomin kanssa toteutuneiden yhteistyökuvioiden meille kotiutui aika ihanat kesäkiesit (joita käytetään kyllä nyt talvellakin!), nimittäin Petite Chérie Heritage 2017 -yhdistelmät värinä sand/silver. Mukana on myös samaisen merkin ihana vaunuverho.

Meidän pieleen menneiden vaunuhankintojen jälkeen olin aika skeptinen avatessani kiesien pakettia. Ulkomuodoltaan vaunut nimittäin muistuttivat paljon niitä, jotka vast ikään lähtivät meiltä uuteen kotiin. Kolme vee sen sijaan hyppi riemusta pahvilaatikon teippejä leikatessa ja oli ihan fiiliksissä päästessään kokoamaan uusia "omia" rattaitaan. Hmm. Ei siis liene ihme, että eka testiajelu tehtiinkin tuon isomman kanssa, kun tämä halusi nukkua päikkärit ulkosalla (hyvin harvinaista!). Eikä siinä mitään, vaunut toimivat hyvin ja kääntyvät ilmakumiset eturenkaat tuntuivat oikein mainioilta, vaikka kyydissä olikin tuo meidän pieni suuri isoveli, jolla pituutta on päälle metri ja painoakin riittävästi. Ja kyllä ne päiväunetkin maistuivat suojaisan kuomun alla.

Ensimmäisen ajelun perusteella tajusin, että pelkoni oli ollut turha. Vaunut ovat ihanan keveät (rattaina painoa 10,9kg, vaunuina 9,8kg), mutteivat missään tapauksessa epäluotettavan tai huteran tuntuiset. Lumesta ja epätasaisuudesta huolimatta kyyti kulkee takkuamatta - jopa meidän läheisellä metsäpolulla, josta oli pakko oikaista, jotta ehtisi juoda päiväkahvit ennen lasten heräämistä...

Vaikka isoveikka onkin aina kovasti innoissaan kaikesta uudesta, ovat vaunut tietysti pääasiassa pienempää varten, mutta ehdottomasti plussaa on se, että kopan saa helposti ja nopeasti vaihdettua ratasistuimeen tarpeen vaatiessa. Yhdistelmien vaunukoppa on tilava (samaa sarjaa kuin meidän City Crosseissa) ja tukeva. Meidän pikkuveli ei vaan oikein meinaa viihtyä kopassa mikäli uni ei maita, joten tuskin menee kauaakaan kun siirrytään ratasistuimeen. Periaatteessa istuin+lämpöpussi -yhdistelmä toimisi jo nyt, sillä selkänojan saa täyteen makuuasentoon ja pussi suojaisi pientä hyvin.

Työntömukavuuden lisäksi tärkeää on tietysti ulkonäkö. Saadessani mahdollisuuden valita vaunujen värin olin kahden vaiheilla - musta kun tuntuu monesti olevan se meidän perheen juttu. Tarjolla olisi ollut myös sininen versio. Tällä kertaa päätin kuitenkin repäistä ja valita jotain hempeämpää meidän jätkille, eikä kyllä kaduta. Vaalea beige on ihana kesää ajatellen, vaikka kieltämättä pieni pelko likaantumisesta varjostaa mieltä. Toisaalta käyttöönhän nämä on tehty ja ennestään meiltä löytyy niin ikään Jollyroomista hankittu Petite Chérien istuinpehmuste, joka asettuu rattaisiin kuin nakutettu ja suojaa enimmiltä tahroilta. Myös meidän vanha kirppikseltä löytynyt "jääkarhupussi" passaa hyvin kyytiin näille lopputalven kylmemmille keleille. Seisomalaudan kanssa näitä ei ole vielä ennätetty testaamaan ja voi olla, että se pysyykin kiinni vanhoissa vaunuissa kevään kurakelien ajan.

Niin kauan kuin vaunuilla ei tarvitse kulkea ihan umpimetsässä, toimivat Heritaget varmasti hyvin. Pienenä miinuksena täytyy sanoa "mallivika" eli kopan ja tavarakorin välinen tila, jonne en meinannut saada tungettua kauppakassia aamun ruokaostoksilla. Muuten kori on oikein kivan kokoinen.

Jollyroomin lastenvaunutarjontaan kannattaa tutustua muutenkin. Itse asiassa meikäläinen venailee tällä hetkellä meille uusia, tarpeisiin toimivampia tuplia, jotka laitoin tällä viikolla tilaukseen. Vanhat lähtivätkin tänään uuteen kotiin, joten mieli on vähän malttamaton. Voi siis olla, että ratasarvosteluja on tulossa vielä lisää.

Mitäs tykkäätte? 

*Yhteistyössä Jollyroom


15.2.17

Lettivihaajan mielenmuutos


Sitä tulee joka tuutista. Nimittäin Vimman lettikuosia. Eikä siinä mitään, onhan se kaunis kuvio. Meikäläisen oli vaan ehtinyt vallata ähky, vaikka olihan esikoisellakin lettilegginssit jokunen vuosi sitten. No, uutuusvärien tultua mieli muuttui ja vikkelään - mustaa ja kirkasta keltaista. Nyt näyttää hyvälle!

Ei ole vaikea arvata mitkä ovat niin äidin kuin isomman pojan tämänhetkiset lemppari housut. Tyyppi rakastaa keltaisia baggyjään toden teolla. Pikkuveikka saa vielä hetken odottaa ennen kuin 70cm pöksyt ovat sopivat, isoveikan kohdalla 100cm kokovalinta meni sen sijaan ihan nappiin. Ja koska äiti halusi makeaa mahan täydeltä oli keltaisten lisäksi tilattava vielä ne mustatkin. Niistä pienempikin pääsee nauttimaan jo aiemmin kiitos reilun 60cm koon.

Ostamisen lisäksi pääsen taas vaihteeksi myymään erityisesti nuorimmaisen kuteita, sillä esimerkiksi tuplakoot 56/62cm ovat nyt kovaa vauhtia kirppiskamaa...

14.2.17

Samistellaanko


Mä en koskaan pue lapsilleni keskenään samanlaisia vaatteita. Näin ajattelin ennen vauvan syntymää. Mitä järkeä iskeä 3-vuotias ja pikkuvauva samantyylisiin kuteisiin? Ihan idioottimaista. Ja vielä itsellekin samaa kuosia? Hei joku raja!

No, jotenkin jo raskausaikana aloin lipsua noista ajatuksista, ensin puoliksi vahingossa, sitten jossain määrin tarkoituksella. Kun kerran yksi ihminen oman makunsa perusteella pukee kolme tyyppiä (poikansa ja itsensä), on monesti kaikkien asut jossain määrin toisiaan muistuttavia ilman sen kummempaa suunnittelua ja ajatustyötä. Välillä on suorastaan pelottavaa, miten jokaisella on esimerkiksi musta yläosa ja vaaleasävyiset legginssit, vaikka omasta mielestäni olen vain nopeasti napannut kaapista jotain ylle...

Tiettyjen merkkien kohdalla kuosisamistelu vaatii kuitenkin vähän enemmän ajattelua ja panostusta. Vai pitäisikö sanoa epätoivoista metsästystä? Jo odotusaikana etsin muutamat setit Mini Rodinia paita tai housut isoveljelle, body tai pöksyt pikkuveljelle -periaatteella. Molemmilta löytyy myös mätsäävät Pico-setit - isoveljellä oranssinpunainen takki ja pikkuveikalla haalari, samoin keltaraidallisten versioiden kohdalla. Postista on lisäksi tulossa molemmille samanlaiset pipot ulkovaatteiden kaveriksi ja mummo ompeli vast' ikään molemmille mätsäävät housut Noshin keltaisesta mäyräkoirakankaasta. Pahinta lienee se, kun samisteltiin isoveikan kanssa Papun Särö-legginsseissä pikkuveikan kasteessa. Raja on siis ylitetty.

Jossain määrin nälkä on kasvanut syödessä. Silti suurimman osan päivistä pikkumiehet kulkevat omanlaisissaan asuissa, jotka kieltämättä ovat tyylillisesti monesti toisiaan kohtaavat samaan aikaan kun haamuäiti hortoilee iltapäivälläkin yöpuku päällään, ellei päivälle ole mitään sen kummempaa menoa. (Onneksi tulevat pari viikkoa ovat aika täynnä actionia.)